Alfred Beit
| Alfred Beit | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. helmikuuta 1853 Hampuri |
| Kuollut | 16. heinäkuuta 1906 (53 vuotta) Lontoo |
Alfred Beit (15. helmikuuta 1853 Hampuri – 16. heinäkuuta 1906 Lontoo) oli oli saksalaissyntyinen brittiläis-eteläafrikkalainen pankkiiri. Hän oli Cecil Rhodesin läheinen yhteisyökumppani ja rahoittaja de Beersin timanttikaivoksissa ja Witwatersrandin kultakentillä ja Rhodesin imperialistisen politiikan voimakas tukija. Beit oli myös merkittävä hyväntekeväisyyden harjoittaja ja taiteenkerääjä.[1][2][3][4]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Beit oli hampurilaisen varakkaan kauppiaan poika. Suku oli syntyperältään juutalainen ja uskonnoltaan luterilainen. Beit sai yksityisopetusta ja vietti vuoden 1874 Amsterdamissa, jossa hän tutustui timanttikauppaan. Vuonna 1875 hänet lähetettiin Saksassa hankitun kaupallisen koulutuksen jälkeen Etelä-Afrikan Kimberleyhin tutkimaan timanttien hyödyntämismahdollisuuksia. Hänellä oli siellä liikemiehinä toimivia sukulaisia, Lippertejä, ja yhdessä Julius Wernherin kanssa hän saavutti nopeasti johtavan aseman timanttikentillä ja pääsi läheiseen yhteyteen Cecil Rhodesin kanssa. Ilman Beitiä Rhodes ei ymmärtänyt liikeasioita tai ainakin tylsistyi niihin. Vuonna 1889 Rhodes ja Beit saivat aikaan eri timanttikaivosoikeuksien yhdistämisen De Beers Consolidated Mines Limitediksi, jonka pääosakas Beit oli. Beitin pääoman ja yritteliäisyyden ansiosta Transvaalin Witwatersrandin alueella aloitettiin syvälle ulottuva kaivostoiminta, ja hänellä oli suuri osuus Rand Mines Limited -pääyhtiössä. Beit oli ensimmäinen, joka tunnusti ensiluokkaisten kaivosinsinöörien palkkaamisen tärkeyden. Wernher, Beit & Co. siirsi vähitellen rahoitustoimintansa keskuksen Lontooseen, jossa siitä tuli Etelä-Afrikan kaivostoiminnan johtava yritys. Nopea edistyminen timantti- ja kultatuotannon kehittämisessä teki Beitista valtavan varakkaan miehen, ja hän käytti sitä tuhlailevasti Rhodesin Etelä-Afrikan-politiikan edistämiseen. Hän oli yksi British South Africa Companyn alkuperäisistä johtajista, ja toimi johtajana myös Rhodesia Railways -, Bechuanaland Railway Trust -, Beira Railway Company -, Consolidated Company - ja Bultfontein Mines -yhtiöissä. Hän oli todistamassa Rhodesin kanssa Jamesonin hyökkäystä käsittelevälle parlamentin alahuoneen tutkintalautakunnalle. Myöhemmin hän oli yksi Rhodesin edunvalvojista. Hän oli vahvasti omaksunut Rhodesin ajatukset brittiläisestä imperialismista. Hän tuki rahallisesti kevyttä ratsuväkeä (Imperial Light Horse) ja jalkaväkeä (Imperial Yeomanry) buurisodassa 1899–1902 ja lahjoitti Oxfordin yliopistoon siirtomaahistorian professuurin vuonna 1905. Hän antoi 100 000 puntaa yliopiston perustamiseen kotikaupunkiinsa Hampuriin ja 200 000 puntaa Johannesburgin yliopistolle. Hän oli innokas kerääjä ja jätti jälkeensä merkittävät taidekokoelmat (maurilaisia fajansseja, vanhojen hollantilaisten, Bartolomé Esteban Murillon ja englantilaisten romantikkojen maalauksia). Hän antoi 1 200 000 puntaa Kap–Kairon rautatien rakentamiseen ja testamenttasi miljoonia Hampurissa asuville sisaruksilleen. Hän rakennutti hienon talon Park Lanelle Lontooseen, mutta ei koskaan ollut näkyvästi esillä yhteiskunnallisessa elämässä. Beit kuoli naimattomana.[1][2][4][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Beit, Alfred Encyclopædia Britannica 11 ed. Vol. 3. 1911. Viitattu 6.5.2024.
- ↑ a b Beit, Alfred Dictionary of national biography. 1912. Viitattu 6.5.2024.
- ↑ a b Beit, Alfred Neue Deutsche Biographie. 1955. Viitattu 6.5.2024.
- ↑ a b Beit, Alfred Jewish Encyclopedia. 1955. Viitattu 6.5.2024.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alfred Beit Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
