BCG-rokote

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
BCG-rokote laitteineen

BCG-rokote (Bacillus Calmette-Guérin =BCG) eli Calmette-rokote on eläviä, heikennettyjä tuberkuloosia aiheuttavia bakteereja (nautatuberkuloosibakteeri, Mycobacterium bovis) sisältävä rokote[1], joka on suunnattu tuberkuloosin eri muotoja ja niiden aiheuttamia haittoja vastaan. Ihmisessä yleisimmäksi tuberkuloosin aiheuttajaksi katsotaan bakteeri nimeltään Mycobacterium tuberculosis, mutta tuntematon osuus ihmisten tuberkuloosista on Mycobacterium bovis- ja Mycobacterium africanum -bakteerien aiheuttamaa.

Rokotteen kehitti ranskalainen Pasteur-instituutissa työskennellyt lääketieteilijä Albert Calmette yhdessä Camille Guérinin kanssa vuonna 1908. Tästä nimi Bacillus Calmette-Guérin. BCG-kantaa kehitettiin vuosina 1908–1921, ja rokotteen antaminen vastasyntyneille aloitettiin ensimmäisenä Pariisissa vuonna 1921.

BCG-rokotteiden pohjana olevat bakteerikannat jakautuvat heikkoihin ja vahvoihin. Eläinkokeista poiketen vahvoihin kantoihin perustuvien rokotteiden paremmasta tehosta ihmisiin ei vielä vuonna 2006 ollut saatu näyttöä. Sen sijaan niiden haittavaikutukset ovat suuremmat. Suomessa vuodesta 2002 käytössä ollut tanskalaisen Statens Seruminstituten Copenhagen 1331 -kanta kuuluu vahvoihin[2] bakteerikantoihin, ja rokotetta annetaan nykyään vain riskiryhmiin kuuluville lapsille eli noin 3 500 lapselle vuosittain.

Rokotteen teho

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka viimeaikainen tuberkuloosin väheneminen monissa kehittyneissä maissa on liittynyt pääasiassa parantuneisiin elinolosuhteisiin ja hygieniaan rokotusten sijaan, on rokotteella kuitenkin estetty tehokkaasti pikkuvauvojen sairastumista sen aiheuttamaan aivokalvontulehdukseen ja koko elimistöön leviävään tuberkuloosiin, joka on usein tappava.[3]

Rokote pyritään antamaan mahdollisimman varhaisessa iässä, ihanteellisesti jo vastasyntyneille, sillä vanhempien kohdalla suojateho on merkittävästi pienempi. Suomen THL:n suosituksen mukaan rokote annetaan vain alle 7-vuotiaille. Britanniassa tehdyssä seurantatutkimuksessa rokotteen suoja 15 seuraavan vuoden aikana oli 78 % kaikkia tuberkuloosin muotoja ja täydellinen eli 100 % yleistynyttä tuberkuloosia vastaan. [4]

Rokotteen haitoista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakavia haittoja ovat mm. etäisinfektiot, kuten luu- tai niveltulehdus, ihonalainen paise tai iholla ilmenevä BCG-infektio, sekä yleistynyt BCG-infektio. Näitä haittoja on todettu noin 14 / 100 000 rokotettua.[4] Yleisinfektiota, joka voi johtaa jopa kuolemaan, on ilmennyt (ilmeneminen noin 1 / 100 000 rokotettua).[5] 2000-luvun Suomessa on kirjattu haittarekisteriin kaksi kuolemantapausta, joissa rokotteella katsottiin olevan syy-yhteys kuolemaan lähde?

Suomalaisvauvojen tuberkuloosirokotukset aloitettiin 1940-luvulla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisvauvojen rokotus tuberkuloosia vastaan aloitettiin 1940-luvun alussa, ja sairastumisten määrä väheni vuosi vuodelta aina vuoteen 2006 asti, jolloin uusia tapauksia ilmeni vain muutama 100 000 suomalaista kohti.[6]

Suomessa BCG-rokotukset on 1940-luvulta lähtien annettu reiteen. Pistospaikaksi on kaikkialla muualla maailmassa vakiintunut olkavarsi, ja todistuksena rokotuksesta arpea etsitään olkavarresta.[7]

BCG-rokote suojaa myös ympäristössämme yleisesti esiintyvän atyyppisen mykobakteerin aiheuttamalta infektiolta. Näitä tuberkuloosibakteerin sukulaisia on maaperässä ja vesissä kymmeniä, ja osa niistä voi aiheuttaa tuberkuloosia muistuttavia oireita, kuten hengitystie-, imusolmuke-, ihoinfektioita. Atyyppisen mykobakteerin aiheuttamien infektioiden määrä myös lisääntyi koko 2000-luvun alkuvuosikymmenen ajan; tartuntatautirekisterin mukaan esimerkiksi vuonna 2009 diagnosoituja tapauksia oli 550. Sairastuneista yli 70 % oli yli 60-vuotiaita, kun taas pikkulapsia (0–4-vuotiaita) oli parisen prosenttia. Päinvastoin kuin tuberkuloosia aiheuttava mykobakteeri (Mycobacterium tuberculosis), atyyppisen aiheuttamat infektiot eivät tartu ihmisestä toiseen, ja ne ovat yleensä hankalia vain henkilöille, joiden vastustuskyky on heikentynyt (esim. HIV) tai joilla on jokin vakava perussairaus.[6]

Rokotteen laajan käytön lopetus Suomessa 2006

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2002 elokuussa Suomessa käytetyn heikon bakteerikannan rokotevalmiste hyllytettiin valmistusmaassa laatua ja valmistusprosessia koskevien epäilyjen vuoksi. Valmistaja päätti nopeasti kokonaan lopettaa rokotteen valmistuksen. Suomessa otettiin käyttöön Tanskassa valmistettu vahvaan kantaan perustuva rokote, jolla ei ollut vielä Suomessa lain vaatimaa myyntilupaa. Rokotuksista ei haluttu kuitenkaan luopua, vaan laajaa rokotusohjelmaa jatkettiin ainoalla Euroopasta saatavilla olevalla rokotteella tulkinnanvaraisen erityisluvan perusteella.[8][2] Rokotetta käytettiin ensin valmistajan ohjeiden (pistoskohta: olkavarsi) vastaisesti Suomessa (pistoskohta: reisi), mutta pistoskohdan merkityksestä haittoihin ei ole tutkimusnäyttöä.[9] Rokotteen vaihtumisen myötä lisääntyneistä haitoista tuli tietoa varsin nopeasti, ja asia nousi rokotteesta haittaa kärsineiden läheisten taholta julkisuuteen.[10]

Kaikille vasta-aiheettomille (rokotuskelpoisille) vastasyntyneille tarjottavasta BCG-rokotteesta on Suomessa luovuttu 1.9.2006 haittojen kasvettua hyötyjä suuremmaksi. Rokotteesta saatavan hyödyn katsottiin vähentyneen ensinnäkin siksi, että tuberkuloosin ilmeneminen oli vähentynyt Suomessa huomattavasti. Vuonna 2003 tautiin sairastui vain 420 henkilöä, ja vuosina 1995–2003 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin keskimäärin 5–6 lasten tuberkuloositapausta vuodessa. Toisekseen rokotteen vaihtumisen jälkeen vuonna 2002 haitat kymmenkertaistuivat, ja tehtiin päätös luopua rokotteesta aiemmin suunniteltua vuoden 2008 alkua aiemmin. Vielä vuonna 2005 rokotusten hyötyjä ja haittoja vertailtaessa puhuttiin satakertaisuudesta hyötyjen eduksi, mutta 19. toukokuuta 2006 – vajaat neljä vuotta isompihaittaisen BCG-rokotteen käyttöönoton jälkeen – Kansanterveyslaitos tiedotti, että sinänsä harvinaiset vakavat haitat ovat muodostuneet saavutettuja etuja suuremmiksi. Rokottamisessa päätettiin siirtyä koko väestöstä vain riskiryhmien rokottamiseen.[4][11][2] Vuonna 2006 noin 57 000 vastasyntyneestä niihin arvioitiin kuuluvan 3 000 lasta. Valtakunnallisen tuberkuloosiohjelman 2006 mukaan lapsi voidaan rokottaa joissain muissakin kohonneen riskin tapauksissa lääkärin suosituksesta, vaikkei tämä kuuluisi ennaltamääriteltyihin riskiryhmiin.[12]

BCG-rokotteen antaman suojan kestoksi useimmat asiantuntijat arvioivat noin 15 vuotta.[13]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]