Candy Darling
Candy Darling (24. marraskuuta 1944 – 21. maaliskuuta 1974) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, joka kuului Warholin supertähtiin. Hän oli transnainen, mutta häneen viitattiin aikanaan nimikkeellä "drag queen". Ilmaus "transsukupuolinen" yleistyi vasta hänen kuolemansa jälkeen.[1]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Darlingin ristimänimi oli James Lawrence ("Jimmy") Slattery. Hänen vanhempansa olivat Theresa Phelan ja Jim Slattery. Hänellä oli velipuoli Warren äitinsä ensimmäisestä avioliitosta. Candy Darling varttui Massapequa Parkissa New Yorkin osavaltiossa.[1] Hän keskeytti high schoolin, mutta opiskeli sitten kosmetologian oppilaitoksessa Baldwinin kylässä Hempsteadissa.[2] Darling käytti alun perin ainakin dragnimiä Hope Slattery, Hope Dahl, Candy Dahl ja Candy Dane.[1] Hänellä ei aikuisena ollut vakituista asumusta vaan hän asui ystävien ja tuttavien luona.[2]
Darling tapasi Andy Warholin vuonna 1967[1] ja esiintyi ensimmäisessä näytelmässään vuonna 1967. Warhol maksoi osan hänen saamistaan hormonihoidoista.[3] Darling tunnetaan varsinkin Paul Morrisseyn ohjaamista elokuvista Flesh (1968) ja Women in Revolt (1971), joita markkinoitiin Warholin elokuvina.[1] Hän esiintyi myös muun muassa elokuvassa Klute – rikosetsivä (1971) ja Werner Schroeterin elokuvassa Der Tod der Maria Malibran (1972). Darling työskenteli off-Broadway- ja off-off-Broadway-teattereissa. Hänellä oli merkittävä rooli Tom Eyenin komedianäytelmän The White Whore and the Bit Player tuotannossa vuonna 1973. Darling haki elokuvan Myra – herkkua helmoissa nimirooliin, jonka kuitenkin sai Raquel Welch. Tämä oli Darlingille syvä pettymys.[2]
Darling omaksui 1960-luvun lopussa kristillisen tieteen opetuksia ja kantoi useimpiin paikkoihin mukanaan Mary Baker Eddyn kirjaa Science and Health with Key to the Scriptures.[2] Vuonna 1973[2] Darlingilla todettiin Cabrini Medical Centerissä "leukemia" ja "pahanlaatuinen kasvain mahassa".[1] Myöhemmin hänen sairauttaan on pidetty lymfoomana.[3] Darling sijoitettiin sairaalassa miesten osastolle, mutta hän sai lopulta oman huoneensa.[2] Hänen sairautensa on väitetty liittyneen saatuihin hormonihoitoihin, mutta on epäselvää, oliko hormonien ja sairastumisen välillä mitään yhteyttä.[1] Darling kuoli sairauteensa 29-vuotiaana.[3]
Vaikutus kulttuuriin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Darlingiin viitataan Rolling Stonesin laulussa "Citadel" (1967). Hänestä kerrotaan myös Lou Reedin lauluissa "Candy Says" (1969) ja "Walk on the Wild Side" (1972). Kuvat meikatusta Candy Darlingista sairaalavuoteella tulivat tunnetuiksi. Yksi kuvista otettiin Anohnin yhtyeen albumin I Am a Bird Now (2005) kanteen.[2]
Vuonna 2024 Cynthia Carr julkaisi Darlingista kirjan Candy Darling: Dreamer, Icon, Superstar. Darlingista oli samanaikaisesti tekeillä elokuva, jossa häntä esittäisi Hari Nef.[3] Lisäksi hänestä on tehty dokumentti Beautiful Darling (2010).[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Gary Comenas, Candy Darling, Andy Warhol superstar Warhol Stars, viitattu 6.5.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Hilton Als, The Warhol "Superstar" Candy Darling and the Fight to Be Seen The New Yorker 8.4.2024, viitattu 6.5.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d Jessica Ferri, 50 years after Candy Darling’s death, Warhol superstar’s struggle as a trans actress still resonates Los Angeles Times 18.3.2024, viitattu 6.5.2024 (englanniksi)
- ↑ Beautiful Darling Rotten Tomatoes, viitattu 6.5.2024 (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Candy Darling Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
