Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä (elokuva)
Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä | |
---|---|
Elokuvan juliste, Ere Kokkonen, 1996. |
|
Ohjaaja | Ere Kokkonen |
Käsikirjoittaja | Ere Kokkonen |
Perustuu | Arto Paasilinnan romaaniin Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä |
Tuottaja | Anna-Maija Kokkonen |
Säveltäjä | Olli Ahvenlahti |
Kuvaaja | Jari Mutikainen |
Leikkaaja | Jyrki Keränen |
Pääosat |
Kalevi Kahra Santeri Kinnunen Ahti Kuoppala Maija-Liisa Peuhu Susanna Mikkonen |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Ere Kokkonen Oy |
Ensi-ilta | 18. lokakuuta 1996[1] |
Kesto | 88 min |
Alkuperäiskieli | Suomi |
Budjetti | 1 390 757 mk |
Seuraaja | Hurmaava joukkoitsemurha |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä on vuonna 1996 valmistunut Ere Kokkosen ohjaama elokuva Arto Paasilinnan samannimisestä romaanista. Televisiossa elokuva on esitetty hieman laajempana kaksiosaisena sarjana.
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalevi Kahra | … | Taavetti Rytkönen |
Santeri Kinnunen | … | Seppo Sorjonen |
Ahti Kuoppala | … | Heikki Mäkitalo |
Maija-Liisa Peuhu | … | Anna Mäkitalo |
Susanna Mikkonen | … | Sorjosen kihlattu |
Arvo Hämäläinen | … | Nimismies |
Tapani Korhonen | … | Lestijärven 1. poliisi |
Mauri Saikkonen | … | Lestijärven 2. poliisi |
Seppo Mäki | … | Lääkäri Hyvärinen |
Jari Salmi | … | Taavi Niemelä |
Olli Ahvenlahti | … | Pianisti |
Raimo Grönberg | … | Hotelli Tammerin porttivahti |
Liisa Roine | … | Hotelli Tammerin tarjoilija |
Matti Nurminen | … | Taksikuski |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvaa kuvattiin kesällä 1996 Keski-Pohjanmaan Lestijärvellä ja Kokkolassa sekä Helsingissä, Hämeenlinnassa, Tampereella ja Seinäjoella.[1]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä sai kutsuvierasensi-iltansa 15. lokakuuta 1996 kuvauspaikkakuntana käytettyä Lestijärveä lähimpänä sijaitsevassa elokuvateatterissa, Kannuksen Koivussa ja tähdessä. Helsingissä se tuli ohjelmistoon kolme päivää myöhemmin.[2]
Helsingin Sanomien arvostelussa Mikael Fränti kuvaili elokuvaa Ere Kokkosen kunnianhimoiseksi yritykseksi irtautua aiemmin tekemistään Körmy- ja Turhapuro-elokuvista, mutta hänestä Kokkonen ei oikein pysty hyödyntämään Paasilinnan tekstin tarjoamia mahdollisuuksia. Fränti luonnehtii Kokkosen ohjausta sympaattiseksi mutta vanhahtavaksi, vaisuksi ja tasapaksuksi.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Palm, Eeva: Lestijärvi heräsi elokuvan tekoon. Helsingin Sanomat, 28.8.1996, s. 5. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Palm, Eeva: Kannus sai maailman ensi-illan. Helsingin Sanomat, 18.10.1996, s. 40. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Fränti, Mkael: Kaksi miestä matkalla suomalaismetsään. Ere Kokkonen ohjaa Paasilinnaa sympaattisesti mutta vanhahtavasti. Helsingin Sanomat, 12.11.1996, s. 34. Näköislehden aukeama (tilaajille).
|