Elektroniaffiniteetti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Elektroniaffiniteetti on energia, joka vapautuu tai sitoutuu, kun kaasutilassa olevaan atomiin tai ioniin liittyy yksi elektroni. Jos saatu tulos on positiivinen arvo, energiaa sitoutuu ja jos saatu tulos on negatiivinen arvo, energiaa vapautuu.[1] Mitä negatiivisempi elektroniaffiniteettiarvo on, sitä helpommin elektroni liittyy atomiin. Negatiivisempi elektroniaffiniteetti kasvaa mentäessä alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä ylös ja oikealle.

Elektroniaffiniteetit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuaineiden elektroniaffiniteetit
ryhmä 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18
jakso
1 H
73
He
*
2 Li
60
Be
*
B
27
C
122
N
*
O
141
F
328
Ne
*
3 Na
53
Mg
*
Al
42
Si
134
P
72
S
200
Cl
349
Ar
*
4 K
48
Ca
1
Sc
18
Ti
8
V
51
Cr
65
Mn
*
Fe
15
Co
64
Ni
112
Cu
119
Zn
*
Ga
41
Ge
119
As
79
Se
195
Br
324
Kr
*
5 Rb
47
Sr
5
Y
30
Zr
41
Nb
86
Mo
72
Tc
*
Ru
101
Rh
110
Pd
54
Ag
126
Cd
*
In
39
Sn
107
Sb
101
Te
190
I
295
Xe
*
6 Cs
46
Ba
14
Lu
33
Hf
**
Ta
31
W
79
Re
*
Os
104
Ir
150
Pt
205
Au
223
Hg
*
Tl
36
Pb
35
Bi
91
Po
**
At
**
Rn
*
7 Fr
0,7
Ra
0,9
Lr
**
Rf
**
Db
**
Sg
**
Bh
**
Hs
**
Mt
**
Ds
**
Rg
**
Cn
**
Nh
**
Fl
**
Mc
**
Lv
**
Ts
**
Og
**
Alkuaineet, joiden elektroniaffiniteetin luullaan olevan noin nolla, on merkitty *.
Alkuaineet, joiden elektroniaffiniteettiä ei tiedetä, on merkitty ** .
Elektroniaffiniteetin yksikkö on kJ/mol .


Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.