Filip III (Burgundi)
Filip III eli Filip Hyvä (ransk. Philippe le Bon); (31. heinäkuuta 1396 Dijon, Burgundin herttuakunta – 15. kesäkuuta 1467 Brygge, Flanderi) oli Burgundin herttua isänsä salamurhan jälkeen vuodesta 1419 lähtien ja aikansa mahtavin hallitsija, jonka tavoitteena oli luoda yhtenäinen valtiokokonaisuus Ranskan ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan väliin. Hänen vanhempansa olivat Juhana I Peloton (ransk. Jean Sans Peur, 1371–1419) ja Baijerin prinsessa Margaret (1363–1424). [1]
Hän myös toimi merkittävällä tavalla kulttuurin mesenaattina. Filip kuului Ranskaa tuolloin hallinneen Valois-suvun nuorempaan linjaan ja oli sen merkittävin herttua. Hän perusti vuonna 1430 Kultaisen taljan ritarikunnan (ransk. L'Ordre de la Toison d’Or).[1]
Herttua
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Filip piti dauphin Charlesia (Kaarle VII) vastuullisena isänsä murhaan vuonna 1419. Hän allekirjoitti Troyesin sopimuksen Englannin Henrik V:n kanssa vuonna 1420, jossa kuningatar Isabella Baijerilainen luovutti Ranskan kruununperimyksen Henrikille ja jakoi Ranskan Englannin, Burgundin ja perinnöttömäksi jääneen poikansa dauphin Charlesin kesken.[1]
Filip kiinnitti vain vähän huomiota valloituksiin Ranskassa ja halusi pysyä sitoutumattomana. Hän säilytti liittonsa Englannin kanssa - lukuun ottamatta katkosta vuosina 1435–1439, jolloin hän yritti valloittaa Calais'n siinä epäonnistuen - mutta antoi harvoin Englannille merkittäää apua Ranskaa vastaan. Vuoden 1435 jälkeen, tunnustettuaan Kaarle VII:n Ranskan kuninkaaksi ja hyväksyen tämän irtisanoutumisen Juhana I Pelottoman murhasta, hän teki parhaansa ollakseen kohtuullisen hyvissä väleissä kuninkaan kanssa. Hänen todelliset intressinsä eivät olleet Ranskassa vaan omien alueidensa kehittämisessä.[1]
Vaikuttavan, joskin omituisen hovin loiston ja ritarijuhlallisuuksien julkisivun takana herttua Filip Hyvä oli aggressiivinen opportunisti, joka keskittyi erityisesti herttuakautensa ensimmäisellä puoliskolla hyökkäämään ja kaappaamaan pienempiä naapureitaan. Namur ostettiin vuonna 1421, Hainaut kaatui vuonna 1427, rikas Brabantin herttuakunta otettiin haltuun vuonna 1430 ja yhdistyneet Hollannin ja Zeelandin kreivikunnat valloitettiin pitkällä sarjalla herttuan henkilökohtaisesti johtamia ja katkerasti taisteltuja sotaretkiä vuosina 1424–1433. Filipin aluelaajentumispolitiikan kruunasi hänen Luxemburgin herttuakunnan valloituksensa vuonna 1443.[1]
Keskiajan hovielämän rikkaus ja tuhlaavaisuus saavuttivat huippunsa Filipin aikana. Vaikka hänen henkilökohtainen makunsa vaatteiden suhteen oli suhteellisen koruton, hän rakasti ympäröidä itsensä kaikella mahdollisella aikakauden vaatimalla loistolla ja komeudella. Vuonna 1430 FIlip perusti uuden ritarikunnan, burgundilaisen version brittiläisestä sukkanauharitarikunnasta nimeltään Toison d'Or eli Kultainen talja, jonka jäsenmäärä rajoittui 24:ään todistetusti urheaan ja laajasti tunnettuun aatelismieheen. Hovia pidettiin Brysselissä tai Bruggessa, Brabantissa ja Flanderissa tai Hesdinissä tai Lillessä Koillis-Ranskassa tai jossain muussa keskuksessa.[1]
Avioliitot ja jälkeläiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Filipin ensimmäinen puoliso oli hänen 14-vuotias pikkuserkkunsa Michelle de Valois (1395–1422), joka oli Kaarle VI:n ja Isabeau Baijerilaisen tytär, jonka kanssa Filip avioitui vuonna 1409 ollessaan 12-vuotias. Heille syntyi tytär nimeltä Agnes, joka kuoli sylilapsena.
Toinen puoliso vuodesta 1424 oli isänpuoleisen sedän, Neversin kreivi Filip II:n leski Bonne de Artois (1396–1425). Vuoden kestänyt liitto oli lapseton.
Kolmas puoliso vuodesta 1430 oli Juhana I:n ja Lancasterin herttuatar Filipan tytär, Portugalin infanta Isabella (1397–1471). Heille syntyi kolme poikaa:
- Antoine de Bourgogne (1430–1432) Charolaisin kreivi, Châlon sur Saonen kreivikunnassa, kuoli 2-vuotiaana
- Joseph de Bourgogne (huhtikuu 1432 – toukokuu 1432) Charolaisin kreivi, Châlon sur Saonen kreivikunnassa, kuoli alle kuukauden ikäisenä
- Kaarle Rohkea (ransk. Charles Martin, 1433–1477), viimeinen Valois-sukuinen Burgundin herttua, eli aikuiseksi asti.
Lisäksi hänellä oli runsaasti rakastajattaria ja aviottomia lapsia.[1]
Kulttuurimesenaatti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Filip III palkkasi aikansa parhaat taiteilijat maalaamaan lippujaan ja viirejään, koristelemaan palatsejaan ja vaunujaan sekä kuvittamaan luultavasti hienointa kuvakirjojen kokoelmaa, joka on koskaan koottu. Taiteilija Jan van Eyck matkusti herttuan lähettiläiden kanssa Portugaliin maalaamaan infanta Isabellan muotokuvan, jotta Filip näki tämän ulkonäön ennen kuin sitoutui avioitumaan tämän kanssa.[1]
Kuvanveistäjät työskentelivät hautamonumenttien parissa Filipin käskystä, ja hänen henkilökohtaisessa valvonnassaan kirjailtiin upeita kuvakudoksia. Hänen hovissaan työskenteli joukko muusikoita, jalokivi- ja kultaseppiä sekä muita käsityöläisiä ja taiteilijoita. Filipin ja hänen hovimiehensä illallisen jälkeen vaihtamat tarinat koottiin Les Cent Nouvelles Nouvelles'iin eli "Sataan uuteen novelliin".[1]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Brief Profile - Contains a short biography of Philip, from "The Best of Dijon".
- EHistory page - Short sketch of the Duke's life, from E-History.com.
- The Funeral of Duke Philip the Good - Text by Edward A. Tabri, from the Corcoran Department of History at the University of Virginia.
- The tomb of Philip the Good - Article and photo from "The Best of Dijon".
- Joan of Arc's First Letter to Philip - Mention of a letter dictated by Joan of Arc to Duke Philip in June of 1429, translated by Allen Williamson.
- Joan of Arc's Second Letter to Philip - Translation by Allen Williamson of a letter dictated by Joan of Arc to Duke Philip on 17 July 1429.
- Philip III - Article from the Web Gallery of Art.
| ||||||||||||||||||||||
