Häävalssi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Häävalssi on Tapio Rautavaaran levyttämä kappale. Se on yksi hänen suosituimpia levytyksiään, ja hänelle myönnettiin siitä kultalevy. Sähköasentaja ja mittarinlukija Friiti Ojala oppi "Häävalssin" sävelmän köyhäjokiseta Liisa Juhanintytär Forsnabbalta ja sovitti sen nykyiseen muotoonsa. Mistä Liisa Forsnabba oli sen oppinut, ei ole tietoa[1]. "Häävalssi" tuli tunnetuksi instrumentaaliversiona Konsta Jylhän Kaustisen Purppuripelimannien radioäänitteenä, ja vuonna 1960 yhtye levytti sen. Sanat Rautavaaran versioon on tehnyt Tuula Valkama. Rautavaaran levytyksen on sovittanut Toivo Kärki. Rautavaaran levytyksessä ovat mukana Pauli Granfelt ja Erkki Inkinen (viulut), Pentti Vuosmaa (kontrabasso) sekä Arthur Fuhrmann (harmoni).[2]

Tapio Rautavaaran levytys "Häävalssista" nousi Suomen listaykköseksi keväällä 1965, ja pysyi listan kärkisijoilla kuukausia. Edes The Beatles -yhtyeen maailmanmenestys "Michelle" ei päässyt sen ohi. Menestyskappale syntyi hieman vahingossa, sillä singlen A-puolella oli kappale "Kuubalainen serenadi", ja "Häävalssin" levyttämisen Kärki keksi miettiessään Rautavaaran kanssa sopivaa kappaletta B-puolelle ja pyysi Valkamaa tekemään vanhaan pelimannisävelmään sanat.

Myöhemmin "Häävalssin" ovat levyttäneet Rautavaaran lisäksi hanuristi Jorma Juselius vuonna 1968, Lasse Kuusela 1973, Kai Hyttinen 1978 ja Johanna Kurkela 2008.

"Häävalssin" menestys oli yllätys Tapio Rautavaaralle ja Toivo Kärjelle. Kärki tunnusti, että pitkästä kokemuksestaan huolimatta hän ei pystynyt aina käsittämään, miksi jostakin kappaleesta tuli suosittu ja jostakin toisesta – hänen mielestään paremmasta – ei. Nytkin hän olisi voinut vaikka lyödä vetoa, että yhteislaulutilaisuuksien suosikki "Kuubalainen serenadi" uppoaisi yleisöön paremmin. Rautavaaran mielestä taas "Häävalssin" sanoissa ei ollut järkeä: ne eivät kerro tarinaa, vaan toistavat muutamaa kielikuvaa. Esittäessään kappaletta keikoillaan hän joutuikin usein anteeksi pyytäen kaivamaan silmälasit taskustaan ja katsomaan lunttilapusta, miten sen sanat menivät[3].

  1. Känsäkangas 2012
  2. Erola 2012, s. 396.
  3. Erola 2012