Ioasaf (Bolotov)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ioasaf (oik. Ioann Iljitš Bolotov; 22. tammikuuta 1761 Stražkovon kylä, Kašinin kihlakunta, Tverin kuvernementti – toukokuu 1799 Pohjoinen Tyynimeri) oli ortodoksinen lähetyssaarnaaja, Kadjakin mission johtaja, Kadjakin (Kodiakin) piispa ja Irkutskin hiippakunnan apulaispiispa.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ioasafin esi-isät palvelivat pitkään Stražkovon kylän kirkossa (Straškovo) Kašinin alueella Tverin kuvernementissa (heidät mainitaan siellä ensimmäisen kerran 1700-luvun alussa). Hän syntyi samassa kylässä pappi Ilja Ivanovin perheeseen.

Vuodesta 1777 lähtien hän opiskeli ensin Tverissä, sitten Jaroslavlin teologisessa seminaarissa. Opinnot suoritettuaan hän toimi opettajana Uglitskin teologisessa koulussa noin neljä vuotta. Vuonna 1786 hänet vihittiin munkiksi Tolgskin luostarissa Jaroslavlin lähellä.

4. toukokuuta 1783 keisarinna Katariina II myöntyi ”kunniallisten kansalaisten” Ivan Golikovin ja Grigori Šelihovin pyyntöön, että ”heidän löytämäänsä Amerikan pohjoisosaan tuotaisiin kristinoppi ja sitä levitettäisiin siellä”, ja hän määräsi Pyhän synodin perustamaan Pohjois-Amerikkaan Kadjakin mission. Tämän mission johtajaksi nimitettiin Valamon luostarista Ioasaf, josta pyhästä elämästään tunnettu Valamon luostarin johtaja, igumeni Nazari antoi erinomaisen arvion. Hänen avukseen määrättiin pappismunkit Afanasi (Mihailov), Makari (Aleksandrov), Juvenali (Govoruhin), ja näiden lisäksi munkkdiakoni Nektari (Panov) ja munkki German (Popov).[1]

Ioasaf kohotettiin arkkimandriitaksi ja hänet määrättiin ”jäämään Kadjakin saarelle”. Hän sai matkaa varten 500 ruplaa, kun muut mission jäsenet saivat 250 ruplaa. Hän sai työtään varten samanlaiset ohjeet, kuin jollaiset oli annettu vuonna 1769 Tobolskiin lähetetyille lähetyssaarnaajille. Lisäksi Pietarin metropoliitta Gavriil antoi hänelle kirjalliset ohjeet omasta puolestaan.

Vuoden 1794 alussa missio lähti Pietarista matkaan yhdessä Grigori Šelihovin kanssa. He saapuivat Irkutskiin 16. maaliskuuta samana vuonna. Sieltä matkaa jatkettiin toukokuun 2. päivänä kohti Jakutskia ja Ohotskia, jonne missio ja Šelihov saapuivat 12. heinäkuuta. Šelihov ilmoitti toimittaneensa sinne kaiken, mitä missio voisi tarvita seuraavien kolmen vuoden aikana.

Irkutskissa olleet lähetyssaarnaajat herättivät käyttäytymisellään ja innokkuudellaan pyhän asian puolesta sellaista kunnioitusta, että kaupungin asukkaat lähettivät heidät sieltä matkaan ”erittäin hartain mielen ja kyyneliä vuodattaen”. Saavuttuaan 24. syyskuuta 1794 Kadjakiin, jossa Šelihovin yrityksellä oli jo oma siirtokunta, lähetyssaarnaajat rakensivat kirkon ja koulun, alkoivat heti saarnata evankeliumia alkuperäiskansojen keskuudessa ja saavuttivat nopeaa menestystä tehtävässä. Irkutskin ja Nertšinskin piispa Veniamin (Bagrjanski) raportoi synodille jo 23. tammikuuta 1796, että missio oli kastanut 6 740 ihmistä ja vihkinyt avioliittoon 1 573 henkilöä. Arkkimandriitta Ioasaf lähetti 25. toukokuuta 1795 pappismunkki Makarin saarnaamaan Aleuttien saarille, ja 24. kesäkuuta 1796 asti hän kastoi 25 saarella, joissa oli jopa 50 kylää, 2472 ihmistä ja solmi 536 avioliittoa, joista 36 avioliittoa venäläisten ja aleuttien välillä. Samana vuonna 1795 arkkimandriitta Ioasaf lähetti pappismunkki Juvenalin Neutšekiin, jossa hän kastoi yli 700 chugachia; sitten hän kastoi kaikki Nikolajevskin linnakken (nykyisen Kenain kaupungin) ja sen ympäristön asukkaat, jotka olivat dena’ina-intiaaneja. Seuraavana vuonna hän jatkoi Juvenalin Iliamna- eli Šelihovinjärvelle ja sieltä edelleen Beringinmeren rannalle, jossa eskimot tappoivatselvennä hänet Kuinnerrakin kylässä.

Muut mission jäsenet käyttivät aikansa lasten opettamiseen koulussa, milloin eivät toimittaneet palveluksia kirkossa. Kadjakin mission nopea menestys kristinuskon levittämisessä ja Golikovin jatkuvat anomukset pyhälle synodille, että Pohjois-Amerikkaan nimitettäisiin piispa, saivat synodin perustamaan apulaispiispan viran Kadjakiin. Sen haltijasta tuli Irkutskin hiippakunnan apulaispiispa.

19. heinäkuuta 1796 perustettiin apulaispiispan virka Kadjakiin, ja arkkimandriitta Ioasaf nimitettiin tuon viran haltijaksi. Irkutskin piispa suoritti piispanvihkimyksen yksin, sillä Ioasafin ei ajan puutteen vuoksi haluttu matkustavan Moskovaan tai Pietariin. Hänen elatukseensa määrättiin 4030 ruplaa. Uudelle piispalle määrättiin erityinen velvollisuus opettaa alueensa alkuperäiskansjojen nuorille venäjän kieltä ja lukutaitoa.

Saapuessaan Irkutskiin joulukuussa 1798 arkkimandriitta Ioasaf vastasi yksityiskohtaisesti Pyhän synodin pyyntöihin toimintansa yksityiskohdista; näin hän laati yksityiskohtaisen ”Kadjakin saaren topografisen, ilmastollisen, tilastollisen ja moraalisen kuvauksen”, joka julkaistiin Valistuksen ystävä -lehdessä lokakuussa 1805.

10. huhtikuuta 1799 Irkutskin ja Nertšinskin piispa Veniamin vihki arkkimandriitta Ioasafin piispaksi, ja pian sen jälkeen hän lähti takaisin Kadjakin saarelle.

Toukokuun 10. päivänä piispa ja hänen seuransa nousivat Feniks-nimiseen alukseen Ohotskissa. Laiva ei saapunut määränpäähänsä, vain sen jäänteitä huuhtoutui rannalle Kadjakin saarella.[2] Yhdessä 38-vuotiaan piispan kanssa kaikki hänen mukanaan olleet kuolivat (mukaan lukien lähetyssaarnaajat pappismunkki Makari ja munkkidiakoni Stefan). Feniks-alus, jolla he purjehtivat, upposi Tyynellämerellä.

Yksityiskohtia Feniksin tuhosta ei koskaan saatu selville. Ei tiedetä päivämäärää, jolloin se haaksirikkoutui, ja Venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian ylimmän käskynhaltijan Aleksandr Baranovin kirjeessä Aleksanteri Nevskin lavran pappismunkki Gedeonille kerrotaan vain muutamia vähäisiä yksityiskohtia: ”Mitä tulee kauppakomppanian fregatti Feniksin tuhoon ja sen mukana koko hänen seurueensa ja laivan menetykseen. Mainittu alus lähti Ohotskista syksyllä 1799 ja suuntasi kulkunsa suoraan tänne Kadjakiin. Sen näkivät venäläiset ja aleutit 28. lokakuuta samana vuonna lähellä Unalaškaa Umnakin saarta vastapäätä. Mutta missä se haaksirikkoutui, sitä ei tiedetä, sillä tämän jälkeen siitä ei saatu mitään luotettavaa tietoa. Syyksi tähän onnettomuuteen oletetaan se, että Ohotskissa riehui tuohon aikaan tappava epidemia. Kenties jotkut tuolla aluksella olleet olivat saaneet tartunnan ja levittivät taudin myös muihin. Voi olla, että myös merenkävijä Shields kuoli samaan tautiin, eikä heillä ollut toista merenkävijää, ja siksi alus kenties jäi ilman komentajaa, ja siksi se jäi aaltojen ja tuulen armoille. Se kuitenkin nähtiin Unalaškan lähellä täysissä purjeissa ankarassa säässä matkalla kohti Kadjakia... Seuraavan vuoden kesäkuun alussa 1800 – – aluksen lankkuja ajautui rannoille ja Unalaškan lähellä myös kynttilöitä. Varmoja tietoja haaksirikon paikasta ei koskaan saatu. Vain amerikkalainen kapteeni O’Cain sanoi kuulleensa muilta, että Buccarellin lahden ja Merisaukkolahden lähellä, missä ankkuroitui Beringin retkikunnan kapteeni Tširikov…”[3]

Haaksirikon jälkeen ajatukset Amerikan hiippakunnan avaamisesta hylättiin pitkäksi ajaksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Malline:ПЭ; Матисон, Андрей Викторович. Священно-церковнослужительские роды Болотовых Тверской губернии // Генеалогический вестник. — 2002. — Вып. 8. — С. 56. —ISBN 5-94030-029-4.
  2. Н. И. Пономарева: Преподобный Герман Аляскинский – православный апостол Америки. web.archive.org. Viitattu 6.5.2024. {{}}
  3. Очерк из истории Американской православной духовной миссии (Кадьякской миссии 1794—1837 гг.). — Валаам, 1894. — С. 290—291.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Пежемский Ф. Епископ Кадьякский Иоасаф Болотов : [биогр. очерк] // Странник. — 1862. — Т. 2, кн. 6 (июнь). — Отд. I: Повествовательный. — С. 277—281.
  • Иоасаф (Болотов), еп. Кадьякский, викарий Иркутской епархии // Иркутские епархиальные ведомости. 1871. — № 12. — С. 159—160.
  • Головщиков К. Д. Кадьякский епископ Иоасаф Болотов: К 100-летию его миссионерской деятельности (1761—1799). — Тверь, 1895. — 32 с.
  • Иоасаф (Болотов) // Русский биографический словарь : в 25 томах. — СПб., 1897. — Т. 8: Ибак — Ключарев. — С. 287—288.
  • Иоасаф (Болотов) // Новый энциклопедический словарь: В 48 томах (вышло 29 томов). — СПб., Пг., 1914. — Т. 20. — Стб. 154.
  • Киселёв В. Глава Миссии // «Русская Америка». Историко-географический журнал. — 1995. — № 4. — С. 5.
  • Равноапостальный Иоасаф : валаамский монах — просветитель Америки : 200 лет со дня кончины // Русский паломник. — 1999. — № 19. — С. 13-23.
  • Берташ А, свящ. Иоасаф (Болотов) // Православная энциклопедия. — М., 2011. — Т. XXV : «Иоанна деяния — Иосиф Шумлянский». — С. 186—189. — 752 с. — 39 000 экз. — ISBN 978-5-89572-046-2.
  • Живаев Н. Свт. Иоасаф Кадьякский (Иван Ильич Болотов) // Вестник Ярославской духовной семинарии. — 2023. — № 5. — С. 212—217.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.