Ivar Ulén

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ivar Ludvig Ulén (18. maaliskuuta 1862 Kuopio15. huhtikuuta 1938 Kemi) oli suomalainen seppä ja Kemissä vaikuttanut tehtailija.[1][2][3][4]

Ivar Ulénin vanhemmat olivat Ruotsista kotoisin ollut seppä Carl Johan Ullén (1815–1884) ja Kristina Lindberg (1823–1868).[2] Hän kävi Kuopion triviaalikoulun, oli jonkin aikaa maanmittaustöissä ja meni sitten sepänoppiin ensin isänsä pajaan. Ulén työskenteli Suomessa ja myös ulkomailla Ruotsissa ja Venäjällä muun muassa useita vuosia pietarilaisissa konepajoissa. Vuoden 1890 tienoilla hän perusti takomon Ouluun. Vuonna 1894 Ulén muutti Kemiin ja perusti sinne 1895 konepajan ja laivatelakan yhdessä J. A. Rosenbergin kanssa. Konepaja ja laivatelakka kehittyi merkittävimmäksi alallaan Perä-Pohjolassa ja siellä rakennettiin muun muassa useita hinaajia. Ensimmäinen konepajan rakentama alus oli Kuusamoon Posion- ja Kitkajärville valmistunut hinaaja- ja matkustajalaiva Kitka. Konepaja rakensi sitten Rovaniemelle Viiri ja Vanttaus-nimiset alukset ja lisäksi ainakin Toivo, Leila, Jalo, Osmo ja Kemi 9-nimiset alukset. Konepajassa korjattiin myös laivoja, joista osa tuli Pohjois-Ruotsin puolelta. Ulén hoiti yritystä yhdessä Heikki Castrénin kanssa vuoteen 1917 saakka, jolloin se siirtyi vastaperustetun Kemin Konepaja ja Rakennus Oy-nimisen osakeyhtiön haltuun. Ulén oli edelleen uuden yhtiön toimitusjohtajana kuolemaansa saakka. Ulén toimi 24 vuoden ajan laivojen koneistojen katsastajana Kemin piirissä ja hän oli useiden vuosien ajan Puhelinosuuskunta Pohjolan johtajana.[1][4][5]

1920-luvulla Kemin Mansikkanokalla toimineeseen yritykseen kuului laivatelakan lisäksi rauta- ja metallivalimo, verstas, takomo ja vuodesta 1924 alkaen autokorjaamo. Telakan yhteydessä oli myös alusten talvehtimispaikka. Laivojen korjaus ja rakentaminen oli merkittävässä osassa myös 1930-luvulla. Sotien jälkeen yhtiö teki sotakorvaustöitä ja rakensi kolme varppaushinaajaa Neuvostoliittoon. Lisäksi tehtiin erilaisia tilaustöitä, säiliöitä ja rautarakenteita. 1950-luvulla yhtiön tärkeimmiksi tuotteiksi tulivat autojen lehtijouset ja lopulta yritys erikoistui tekemään niitä nimellä Kemin Jousipaja. Yrityksen toiminta jatkui Mansikkanokalla aina 1970-luvun alkuun saakka. Nykyisin konepajan rakennuksista on jäljellä vain kunnostettu Ulénin huvila, joka toimii Kemin Meriklubi Oy:n juhlatilana. [5]

Ulén oli Kemissä kaupunginvaltuuston ja rahatoimikamarin jäsenenä. Hän kuului Kemin Käsityö- ja Tehdasyhdistykseen ja oli mukana muun muassa S/S John Graftonin aseiden salakuljetuksessa Suomeen.[1][4]

Ivar Ulén oli naimisissa Hanna Topin (1864–1949) kanssa. Heidän tyttärensä Eeva Katariina Ulén (s. 1887) oli naimisissa vuodesta 1909 rovasti Eeli Hakalan kanssa.[6]

  1. a b c 70-vuotias. Tehtailija i. L. Ulen, Helsingin Sanomat, 19.03.1932, nro 78, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  2. a b Geni.com : Ivar Ludvig Ulén
  3. Ivar Ludvig Ulénin kuolinilmoitus, Uusi Suomi, 21.04.1938, nro 106, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  4. a b c Teht. Ivar Ulén, Pohjolan Sanomat, 17.04.1938, nro 86, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  5. a b Rakennetun kultturiympäristön inventointi : Kemin Mansikkanokka, Sweco Ympäristö Oy Oulu, Kaisa Mäkiniemi 2021, luku 3.3 Kemin konepaja[vanhentunut linkki]
  6. Kuka kukin on 1954 : Eeli Hakala