Johnny Shines

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johnny Shines

John Ned ”Johnny” Shines (26. huhtikuuta 1915 Frayser, Teksas20. huhtikuuta 1992 Tuscaloosa, Alabama[1]) oli yhdysvaltalainen bluesmuusikko, laulaja ja kitaristi. Hän on käyttänyt myös taiteilijanimeä ”Shoe Shine Johnny”.

Shines vietti suuren osan lapsuuttaan Memphisissä soitellen slidekitaraa baareissa ja kadulla. Hänen ensimmäisen musiikilliset vaikuttajansa olivat Blind Lemon Jefferson ja Howlin' Wolf, mutta kitaransoiton hän oppi äidiltään. Shines muutti Hughesiin, Arkansasiin vuonna 1932 ja työskenteli siellä kolme vuotta maatiloilla. Tavattuaan bluesmuusikko Robert Johnsonin hän päätti palata musiikin pariin vuonna 1935. Shines ja Johnson kiertelivät yhdessä etelässä ja pohjoisessa aina Ontariossa asti, jossa he esiintyivät paikallisessa radio-ohjelmassa. Kaksikko erosi vuonna 1937, vuotta ennen Johnsonin kuolemaa.

Johnny Shines soitteli ympäri etelävaltioita vuoteen 1941, jolloin hän palasi Kanadaan aikomuksenaan ottaa laiva Afrikkaan. Näin ei tapahtunut vaan sen sijaan hän muutti Chicagoon, jossa alkoi työskennellä rakennusalalla saatuaan töitä serkultaan[1] samalla jatkaen soittelua paikallisissa baareissa.

Shines levytti Columbia Recordsille vuonna 1946, mutta levy-yhtiö ei koskaan julkaissut näitä äänityksiä. Vuonna 1950 hän levytti Chess-merkille kaksi kappaletta. Vuonna 1952 Johnny Shines levytti J.O.B. Recordsille. Näitä sessioita pidetään usein Shinesin uran parhaina[1]. Levyt olivat kuitenkin kaupallinen floppi ja vuonna 1958 Shines myi soittimensa ja palasi rakennuksille.

Shines kuitenkin oli edelleen bluespiireissä mukana työskennellen valokuvaajana keikoilla myyden kuvia matkamuistoiksi. Vuonna 1966 hänet saatiin puhuttua mukaan Vanguard Recordsin nykyään klassikoksi nousseelle Chicago/The Blues/Today! -levylle. Sen kolmas osa ja sitä seuranneet albumit Testamentille ja Blue Horizonille nostivat Shinesin suuren yleisön tietoisuuteen.

Shines alkoi keikkailla yhdessä Chicago All Starsin ja Lee Jacksonin, Big Walter Hortonin ja Willie Dixonin kanssa. Shines keikkaili myös Robert Johnsonin kasvatin Robert Lockwood Jr:n kanssa. Vuonna 1980 Shines sai sydäninfarktin. Hän esiintyi dokumentissa Searching for Robert Johnson ja julkaisi viimeiseksi jääneen albuminsa Back To The Country vuonna 1991. Levyllä vierailivat Snooky Prior ja Johnny Nicholas. Vuonna 1989 Shines tapasi nuoren minnesotalaisen bluesmuusikon Kent Duchainen, jonka kanssa hän keikkaili pari vuotta, kunnes kuoli huhtikuussa 1992[2].

Shines valittiin Blues Hall of Fameen vuonna 1992.

  1. a b c Steve Huey: Biography Allmusic. Viitattu 3.6.2008.
  2. Kent DuChaine biography kentduchaine.com. Arkistoitu 31.12.2005. Viitattu 3.6.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]