Kaavinjärvi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaavinjärvi
Kaavinjärvi laskee Kaavinkosken kautta Rikkaveteen.
Kaavinjärvi laskee Kaavinkosken kautta Rikkaveteen.
Valtiot SuomiView and modify data on Wikidata
Paikkakunta Kaavi
Koordinaatit 62°49′01″N, 28°45′00″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Laskujoki Kaavinkoski[1]
Järvinumero 04.731.1.001View and modify data on Wikidata
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 101 m [1]
Rantaviiva 126,56 km [2]
Pinta-ala 21,047 km² [2]
Tilavuus 0,191 km³ [2]
Keskisyvyys 9,06 m [2]
Suurin syvyys 41,9 m [2]
Valuma-alue 946,6 km² [3]
Keskivirtaama 11,5 m³/s (MQ) [3]
Kartta
Kaavinjärvi

Kaavinjärvi on keskikokoinen järvi joka sijaitsee Pohjois-Savossa Kaavilla. Sen pinta-ala on 21,047 km², syvyys 41,9 m, keskisyvyys 9,06 m, tilavuus 0,191 km³, rantaviiva 126,56 km ja korkeustaso 101 metriä.[4]

Satamat ja laiturit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavinjärven ja Saimaan välillä on laivaväylä, joka kulkee Rikkaveden ja Juojärven kautta. Kaavinjärvellä on useita rantautumispaikkoja veneilijöille. Kaavinjärvi on Vaikkojoen vesiretkeilyreitin päätepiste.

Kaavin vierasvenesatama sijaitsee suojaisessa paikassa Kirkkoselän Lukkarinlahdessa Kaavinjärven pohjoispäässä. Etäisyys keskustan palveluihin on noin 800 metriä. Tuloväylän syvyys on 1,5 metriä. Satamassa on veneluiska, telaranta, vesipiste, wc-jätepiste sekä vieraslaituri peräpoijuilla ja sivukiinnitysmahdollisuudella. Paikka soveltuu sekä tilapäiseen oleskeluun sekä yöpymiseen.[5]

Mönkkössaaren rantautumispaikka sijaitsee Kaavinjärven pohjoispäässä. Saaressa on grillikatos ja puuvarasto sekä WC.[6]

Melttusvirran retkisatama sijaitsee Kaavinjärven itäosassa pohjoiseen pistävän Ronkalanlahden pohjukassa. Tuloväylän syvyys on 1,2 metriä. Satama soveltuu sekä tilapäiseen oleskeluun että yöpymiseen. Melttusvirran silta (maantie 573 Kaavilta Outokumpuun) on sataman läheisyydessä. Melttusvirran retkisatamassa on nuotiokatos, käymälä, jätepiste, kelluva betoniponttonilaituri peräpoijuineen, veneluiska, telaranta sekä uimaranta pukukoppeineen.[5]

Kaavinkosken retkisatama sijaitsee Kaavinkosken länsirannalla, Kaavinjärven ja Rikkaveden välissä. Tuloväylän syvyys on 1,5 metriä. Kaavinkosken retkisatamassa on laiturin lisäksi mm. poijupaikkoja, veneenlaskupaikka, uimaranta, kota, jätepiste, käymälä ja pysäköintipaikka autoille. Kaavinkosken satama soveltuu sekä tilapäiseen oleskeluun että yöpymiseen.[5]

Kaavinjärvi kuuluu Kaavi-Juojärven yhteislupa-alueeseen. Siihen kuuluvat myös muut alueen lähijärvet: Juojärvi, Rikkavesi sekä Pohjois-Karjalan puolella Outokummun alueen pienvedet.[7]

Kalastusmenetelmiä Kaavinjärvellä ovat onkiminen, pilkkiminen, uistelu, heittokalastus, verkkokalastus sekä katiskakalastus.

Kaavinjärven kalalajistoon kuuluvat ahven, hauki, kirjolohi, kuha, järvitaimen, järvisiika, särki, säyne ja muikku. Myös jokirapu kuuluu vesistön lajeihin.[4]

Täyssinän rauhan raja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavinjärvi oli osa vuonna 1595 solmittua Ruotsin ja Venäjän välistä Täyssinän rauhan rajalinjaa.[8] Täyssinän rauhan rajakivi on yhä nähtävissä Kaavinjärven pohjoispäässä Kaavin kirkonkylän länsilaidalla. Rajakivi on mannerjään paikalleen kuljettama kiillegneissilohkare. Kivellä on suuri historiallinen arvo, sillä se on ollut Suomen itärajan merkkinä vuodet 1595 - 1617.[5]

  1. a b Kansalaisen Karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 3.9.2010.
  2. a b c d e OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 3.9.2010.
  3. a b Yli 50 ha järvet kunnittain Koillis-Savossa 22.7.2010 (päivitetty). Pohjois-Savon ELY. Viitattu 10.1.2013.
  4. a b http://www.jarviwiki.fi/wiki/Kaavinj%C3%A4rvi_(04.731.1.001)
  5. a b c d Pohjois-Savon liitto: Pohjois-Savon retkeilykartat infokartta.fi. Viitattu 6.1.2013.
  6. Kaavin kunta: Kaavin kunta, Liikuntapalvelut 4.1.2013. Kaavin kunta. Viitattu 6.1.2013.
  7. Pohjois-Savon kalastusalueet Muikkusuomi.net. Arkistoitu 14.10.2013. Viitattu 6.1.2013.
  8. Viinanen, Voitto: Ruotsin itärajan synty Suomessa ja Lapinmaassa 26.4.2011. Ennen ja nyt, Historian tietosanomat. Viitattu 6.1.2013.