Karl Birger Helsingius

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Karl Birger Helsingius (24. tammikuuta 1870 Hamina2. joulukuuta 1931 Helsinki) oli suomalainen eversti ja sotilasasiamies 1920-luvulla.[1][2]

Helsingiuksen vanhemmat olivat eversti, pankinjohtaja Alexander Axel Helsingius (1836–1910) ja Nadine Werving (1838–1890).[2] Helsingius valmistui Haminan kadettikoulusta 1889. Hän oli aluksi aliluutnanttina henkikaartin jääkärirykmentissä ja palveli sitten Venäjän armeijassa vuoteen 1899 saakka. Helsingius komennettiin 1894 Pietarin yleisesikunta-akatemiaan, jota hän kävi vuoteen 1897 saakka. Helsingius opiskeli Pietarin insinööriakatemiassa 1897–1898 ja toimi linnoitusopin ja korkeamman matematiikan opettajana 1899–1903. Helsingius jäi lakkautuspalkalle 1903 ja oli sitten 1903–1919 vakuutusvirkamiehenä ja tehtaan isännöitsijänä.[1]

Suomen itsenäistyttyä Helsingius hoiti väliaikaisesti puolustusministeriön taisteluvälineosaston asetoimiston päällikön tointa 1919–1920. Hänet siirrettiin sitten yleisesikuntaan, ja hän oli Suomen sotilasasiamiehenä Riiassa 1920, Tallinnassa vuodesta 1921 ja Varsovassa vuodesta 1926. Helsingius nimitettiin yleisesikuntaupseeriksi 1920 ja ylennettiin everstiksi 1922.[1]

Helsingius oli naimisissa Olga Teofilowin (s. 1874) kanssa.[2] Helsingiuksen tytär Katarina "Katja" Helsingius (s. 1914) palveli jatkosodan aikana 1942–1944 Helsingissä saksalaisten Büro Cellariuksessa toimiston johtajan Alexander Cellariuksen sihteerinä. Hän lähti syksyllä 1944 Saksaan ja meni myöhemmin naimisiin Cellariuksen kanssa.[3]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]