Korvakoira

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Korvakoira
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Koiraeläimet Canidae
Suku: Otocyon
Laji: megalotis
Kaksiosainen nimi

Otocyon megalotis
(Desmarest, 18229

Korvakoiran levinneisyys
Korvakoiran levinneisyys
Katso myös

  Korvakoira Wikispeciesissä
  Korvakoira Commonsissa

Korvakoira eli korvakettu (Otocyon megalotis) on Afrikan savanneilla, ruohotasangoilla ja puoliaavikoilla elävä koiraeläin. Nimensä se on saanut huomattavan suurista korvistaan. Korvakoira on sukunsa (Otocyon) ainoa laji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korvakoiran väri vaihtelee kellanruskean ja harmaan eri sävyissä. Korvien ulkosivu, raajat, kuono ja hännänpää ovat mustat. Suuret, jopa 13 cm korkeat korvat auttavat korvakoiraa säätelemään ruumiinlämpötilaansa. Korvakoiran ruumis on 46–66 cm pitkä ja se painaa vain muutaman kilon. Hännän pituus on 23–34 cm ja korkeus 30–40 cm. Korvakoiralla on poikkeuksellisen paljon hampaita, 46–50, joilla se pystyy pureskelemaan hyönteisiä hyvin nopeasti. Korvakoiran kuulo on niin tarkka, että eläin pystyy kuulemaan pienimmätkin hyönteisten ja hyönteistoukkien synnyttämät äänet.

Korvakoira elää Itä- ja Etelä-Afrikan kuivilla alueilla. Levinneisyysalue ulottuu Etiopiasta Etelä-Sudaniin ja Tansaniaan asti. Lisäksi lajia tavataan alueella, joka yltää Etelä-Angolasta ja Zimbabwesta Etelä-Afrikkaan.

Korvakoiran ravinto koostuu pääasiassa hyönteisistä (jopa 80 % ravinnosta). Korvakoirat ruokailevat termiittikeoilla, seuraavat heinäsirkkaparvia tai pysyttelevät seepra- ja antilooppilaumojen lähellä pyydystääkseen niiden ulosteilla eläviä hyönteisiä. Hyönteisten lisäksi korvakoirat syövät jyrsijöitä, lintuja ja niiden munia, liskoja, kasveja sekä hedelmiä.

Korvakoirat liikkuvat pääasiassa yöllä. Ne ovat tavallisesti yksiavioisia ja elävät pienissä ryhmissä, joihin kuuluu pariskunta poikasineen. Uros ja naaras elävät itse kaivamassaan tai toisten eläinten hylkäämässä pesäluolassa ja kasvattavat pennut (2–6 kpl) yhdessä. Poikaset ovat täysikasvuisia jo 5–6 kuukauden ikäisinä.

Korvakoiria saalistavat monet pedot ja petolinnut. Saalistajalta paetakseen korvakoira turvautuu nopeuteensa ja väistelytaitoonsa: se voi muuttaa suuntaa hämmästyttävän ketterästi.

  • Paul Thomson: Otocyon megalotis 2002. Animal Diversity Web. Viitattu 2.3.2008. (englanniksi)
  1. Hoffmann, M.: Otocyon megalotis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.7.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]