Ludvig XI
.jpg)
Ludvig XI Varovainen (ransk. Louis le Prudent); (3. heinäkuuta 1423 Bourges, Berry – 30. elokuuta 1483 Château de Plessis-lez-Tours, Tours, Ranskan kuningaskunta) oli Ranskan kuningas vuosina 1461–1483.
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ludvig oli kuningas Kaarle VII:n ja poika ja yksi Ranskan menestyksekkäimmistä kuninkaista. Ludvig XI:n poliittisen juonittelutaipumuksen (joidenkin mukaan myös ulkoisen rumuuden) vuoksi hänestä on käytetty lisänimeä Hämähäkki (myös Harkitseva). Ludvig XI aloitti epäonnistuneen kapinan isäänsä vastaan jo 16-vuotiaana, mutta sai kruunun lopulta vasta isänsä kuoltua. Ludvig XI kuului kapetingien dynastian Valois-haaraan.
Nousu kuninkaaksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jo perintöruhtinaana Ludvig vehkeili isäänsä vastaan ja tämä oli karkottanut hänet joksikin aikaa Dauphinéen, joka oli Ranskan perintöruhtinaitten herttuakunta. He sopivat riitansa, mutta viimeiset vuotensa Kaarle VII epäili aina poikaansa ja pelkäsi, että tämä halusi myrkyttää hänet.
Kuninkaaksi päästyään vuonna 1461 Ludvig erotti heti kaikki isänsä neuvonantajat ja kokosi ympärilleen alempisäätyisiä henkilöitä, joiden seurassa hän parhaiten viihtyi. Hänen pukeutumisessaan ja elintavoistaan näkyi myös tämä taipumus. Hän käytti karkeasta kankaasta ommeltua tunikaa ja vanhaa leveää hattua, jonka reunoista riippui pieniä pyhäinkuvia. Ylipyöveli Tristan oli tarinan mukaan hänen uskollisin ystävänsä. Hän noudatti tarkoin uskonnollisia menoja, antoi runsaita lahjoituksia kirkoille ja luostareille ja osoitti pyhlmyksille suurta kunnioitusta.[1]
Taistelu lääninherrojen liittoa vastaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jo hallintokautensa alussa hän näytti aikovan rajoittaa tai lakkauttaa vaikutusvaltaisten vasallien itsenäisyyttä. Nämä yhdistivät voimansa Ludvigia vastaan muodostamalla liiton, jota kutsuttiin "yhteisen hyvän liigaksi". He johtivat suuren sotajoukon Île-de-Franceen ja aloittivat kuninkaan joukkoja vastaan taistelun, jossa voitto kuitenkin jäi ratkaisematta. Mutta liittolaiset eivät olleet pitäneet huolta suuren sotaväkensä muonituksesta, jonka vuoksi he kärsivät nälkää.
Ludvig pysyi hyvin varustetussa pääkaupungissaan eikä poistunut tarjotakseen nälkäisille vihollisille uuden taistelun tilaisuutta. Liittolaiset alkoivat hieroa sovintoa ja saivat kuninkaalta suuria lupauksia, joten he olivat taipuvaisia rauhaan. Mutta kohta heidän lähdettyään kutsui Ludvig kokoon säädyt ja julistutti useimmat lupauksensa laittomiksi.[1]
Kaarle Rohkea ja sota Burgundia vastaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liigan etevimpiä jäseniä oli Burgundin herttua Kaarle Rohkea, jonka hallussa myös olivat rikkaat Alankomaat. Hän oli ritarillinen, ylpeä ja komeutta rakastava ruhtinas, jonka loistavaa hovia ihmeteltiin koko Euroopassa ja jonka kunnianhimoiset aikeet sisälsivät itsenäisen kuningaskunnan perustamisen niistä monista maista, jotka hänellä oli. Monen riidan ratkaisemista varten ehdotti Ludvig Kaarlelle ystävällistä tapaamista, jonka paikaksi määrättiin Péronnen herttuakunnan alueella. Samalla hän kuitenkin yllytti alankomaalaisen Liègen kaupungin kapinaan herttua Kaarlea vastaan.
Ludvig saapui Péronneen pienen seurueen kanssa ja Kaarle otti hänet vieraanvaraisesti vastaan. Molempien istuessa pöydässä, tuotiin ilmoitus kapinasta ja Ranskan lähettilään kiihotuksesta. Herttua Kaarle raivostui ja vangitutti kuninkaan linnan torniin. Ludvigin oli pakko seurata herttuaa Liègeen näkemään omin silmi, miten ankarasti herttua hävitti kaupunkia. Vasta tämän jälkeen Ludvig pääsi kovilla ehdoilla vapaaksi, mutta tapansa mukaan hän jätti ne täyttämättä.
Ludvig varusti armeijansa vahvasti ja aloitti herttuaa vastaan sodan, jota kuninkaalliset sotapäälliköt kävivät menestyksekkäästi. Herttua sai pyynnöstään aselevon ja sen aikana hänen onnistui tehdä liitto kuninkaan veljen Guyennen herttuan kanssa, joka kuitenkin pian yllättäen kuoli benediktiinimunkin myrkyttämänä. Kaikki epäilivät Ludvigia murhan toimeenpanijaksi ja Kaarle levitti julistusta, jossa hän sanoi tätä veljenmurhaajaksi. Ludvig tutkitutti murhaa virallisesti, mutta ennen kuin tutkinta saatiin päätökseen, löydettiin benediktiinimunkki äkisti kuolleena vankilassaan ja yksi hänen rikoskumppaninsa oli myös salaperäisellä tavalla hävinnyt.
Kaarle Rohkea jatkoi taistelua Ludvigia vastaan, mutta ryhtyi samalla myös muihin laajoihin hankkeisiin. Hän neuvotteli Saksan keisarin kanssa Trierissä ja esiintyi siellä paljon komeammin kun itse keisari. Hänen tarkoituksensa oli saada keisari korottamaan Burgundin herttuakunta kuningaskunnaksi. Ludvigin onnistui muuttaa keisarin mieli niin, että tämä lähti Trieristä täyttämättä herttuan toivetta. Kaarle ryhtyi sotaan myös Ludvigin sveitsiläisiä liittolaisia sekä Lothringenin herttuaa vastaan. Sota päättyi onnettomasti: Kaarle Rohkea tuli joukkoineen perin pohjin lyödyksi Nancyn luona ja kaatui itsekin taistelussa vuonna 1477. Ludvig liitti heti Burgundin herttuakunnan Ranskan kruunun omistuksiin. Hänen onnistui liittää myös Provencen herttuakunta Ranskaan.[1]
Avioliitot ja lapset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ludvig avioitui vuonna 1436 Skotlannin 12-vuotiaan prinsessa Margaret Stewartin kanssa (1424–1445), heillä ei ollut jälkeläisiä. Hän avioitui toisen kerran vuonna 1451 Savoijin 10-vuotiaan prinsessa Charlotten (1441–1483) kanssa. Heillä oli kahdeksan lasta, joista kolme eli aikuisikään asti.
- Louis (18. lokakuuta 1458–1460), kuoli alle 3-vuotiaana
- Joachim (15. heinäkuuta 1459 – 29. marraskuuta 1459), kuoli alle puolivuotiaana
- Louise (heinäkuu 1460-1460), kuoli alle vuoden ikäisenä
- Anne de Beaujeu (3. huhtikuuta 1461 – 14. marraskuuta 1522), avioitui Bourbonin herttua Pierre II:n kanssa
- Jeanne (23. huhtikuuta 1464 – 4. helmikuuta 1505), avioitui Ludvig XII:n kanssa
- François/Louis (4. joulukuuta 1466 – 4. joulukuuta 1466), kuoli vastasyntyneenä
- Kaarle VIII (30. kesäkuuta 1470 – 7./8. huhtikuuta 1498)
- François (3. syyskuuta 1472 - marras/heinäkuuta 1473), Berryn herttua, kuoli alle vuoden ikäisenä
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ludvig XI:n merkittävin saavutus oli feodaaliherrojen vallan kukistaminen ja sitä kautta voimakkaan ja yhtenäisen kuningaskunnan luominen.[2] Ludvig XI:n toimista suuttuneet feodaaliherrat yrittivät Burgundin herttua Kaarle Rohkean johdolla vedota kansaan ja alempiin aatelisiin ”yhteisen hyvän” nimissä, mutta Ludvig XI kukisti kapinayritykset poliittisella juonittelulla ja toisinaan sotilaallisilla taisteluilla. Hänen hallintokautensa lopussa Ranska oli yhtenäisempi kuin koskaan aiemmin. Hän järkiperäisti ja tehosti hallintoa monin tavoin, tuki taiteita ja sivistystä ja sekaantui myös ruusujen sotaan auttaen Englannin Henrik VI:n lyhytaikaiselle uudelle kaudelleen. Ludvig XI:tä seurasi valtaistuimelle hänen poikansa Kaarle VIII.
Ludvigin loppu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viimeisinä ikävuosinaan Ludvigia kiusasi kalvava levottomuus ja kuolemanpelko. Hän sulkeutui Plessisin linnaan Toursin luona, joka oli ympäröity kolminkertaisilla muureilla ja vallihaudoilla ja johon oli vain yksi portti, sekin turvattu laskettavalla ristikkoseinällä (portcullis) ja nostosillalla. Kuninkaan luvatta ei kukaan, eivät edes hänen omat lapsensa, uskaltaneet käydä linnassa. Vartijat oli määrätty surmaamaan kaikki pimeän aikaan alueella liikkuvat. Luostareille ja kirkoille annettiin suuria lahjoituksia, jotta niissä pidettäisiin esirukouksia kuninkaan hengen puolesta. Vanha kuningas kuoli eristyksissä vuonna 1483. Pojalleen hänen kerrotaan lausuneen kuolinvuoteellaan: "Ken ei kykene teeskentelemään, hänestä ei ole hallitsijaksi."[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Sjögren, Otto: ”Vanha ja Keski-aika”, Historiallinen lukukirja. WSOY, 1888. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.): ”Ludvig XI”, Kuka teki mitä, Kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos, s. 159. Alkuteos Howat, Gerald & Wallis, Frank (toim.): Who Did What? Mitchell Beazley Illustrated Biographical Dictionary. Mitchell Beazley 1985. Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ludvig XI Wikimedia Commonsissa
 |
Edeltäjä: Kaarle VII Voitokas |
Ranskan kuningas |
Seuraaja: Kaarle VIII |
| ||||||||||||||||||||||
