Naistenlahden voimalaitos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Naistenlahden voimalaitos
Teho 129 MW / 60 MW (sähkö)
144 MW / 120 MW (lämpö)
Omistaja Tampereen Sähkölaitos
Valmistunut 1971, 1977
Sijainti Rauhaniementie 13
Tampella, Tampere
Koordinaatit 61°30′34″N, 23°46′38″E

Naistenlahden voimalaitos on Tampereella Näsijärven rannalla sijaitseva Tampereen Sähkölaitoksen voimala, joka koostuu kahdesta voimalaitosyksiköstä, jotka ovat Naistenlahti 1 ja 3. Niistä ensimmäinen otettiin käyttöön vuonna 1971.[1][2] Naistenlahti 3 korvasi vuonna 1977 valmistuneen Naistenlahti 2 -yksikön valmistuttuaan vuonna 2023.[3]

Yksiköt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Naistenlahti 3 rakenteilla kesäkuussa 2021.

Naistenlahti 1

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • valmistumisvuosi 1971, pääpolttoaine alun perin öljy[4]
  • polttoainemuutos 1982, pääpolttoaineeksi turve[4]
  • modernisointi kombivoimalaitokseksi 2000, pääpolttoaine maakaasu[2]
  • sähköteho 129 MW[2]
  • lämpöteho 144 MW[2]
  • toimii nykyään Fingridin varavoimalaitoksena[2][5]

Naistenlahti 2

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuplapetikattila (BFB), Tampella (Babcock & Wilcox lisenssillä)
  • Valmistumisvuosi 1977, pääpolttoaine turve[4]
  • Modernisointi 1998, polttoaineet puu, turve, maakaasu ja öljy[2]
  • Polttoaineteho 193 MW,[6] sähköteho 60 MW,[2] lämpöteho 120 MW[2]
  • Poistunut käytöstä maaliskuussa 2022; korvattu Naistenlahti 3 -yksiköllä[3]

Naistenlahti 3

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kiertoleijukattila (CFB), Valmet
  • Valmistunut 2023
  • Polttoaineteho 208 MW,[7] sähköteho 50 MW, lämpöteho 160 MW[8]
  • Pääpolttoaine metsähake ja metsäteollisuuden sivutuotteet, varapolttoaine turve

Arkkitehtuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naistenlahden voimalaitoksen on suunnitellut Tampereen kaupungin arkkitehtiosasto. Voimala on teollisuusarkkitehtuuria edustava valtava rakennuskompleksi, joka korkeine piippuineen näkyy kauas. Se toimii Lapinniemen alueen maisemallisena maamerkkinä ja muodostaa visuaalisen parin Lapinniemen entisen puuvillatehtaan kanssa.[1][9]

Voimalaitokseen lisättiin 2000-luvulla näyttävä julkisivuvalaistus, joka korosti kohteen monumentaalista luonnetta. Valaistuksen suunnittelivat Valoa Design -yhtiön Roope Siiroinen, Heini Ylijoki ja Arto Heiskanen. Vuonna 2008 heidät palkittiin tästä työstä kansainvälisesti arvostetulla GE Edison Award -palkinnolla, jota on luonnehdittu ”valaistusalan Oscariksi”.[1][10][11] Julkisivuvalaistus poistettiin käytöstä keväällä 2020 voimalaitoksen laajennushankkeen vuoksi.[12]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Tampereen keskustan rakennettu kulttuuriympäristö 2012, liite 2: Modernin rakennuskulttuurin kohteet (PDF) kortti 5: Naistenlahden voimalaitos. Tampere: Tampereen kaupunki & A-Insinöörit Suunnittelu Oy, 2012. Viitattu 3.10.2019.
  2. ↑ a b c d e f g h Voimalaitokset Tampere: Tampereen Sähkölaitos. Viitattu 28.4.2022.
  3. ↑ a b Hankaniemi, Anu Leena: Tampereelle saapui kuninkaallinen delegaatio: Kentin prinssi ihmetteli tamperelaisten rakentamisen nopeutta Yle Uutiset. 27.4.2022. Viitattu 28.4.2022.
  4. ↑ a b c Tampere remontoi turvevoimalansa MTV Uutiset. 9.6.1997. Viitattu 3.10.2019.
  5. ↑ Happonen, Kari: Historian paras liiketulos: Tampereen Sähkölaitos maksaa 15 miljoonan euron osingon kaupungille, hinnat eivät nouse Aamulehti. 29.3.2018. Arkistoitu 3.10.2019. Viitattu 3.10.2019.
  6. ↑ [https://www.tampereenenergia.fi/wp-content/uploads/2023/02/ccus-selvitys.pdf Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi Naistenlahti 3 voimalaitokselta – Esiselvitys] (pdf) tampereenenergia.fi. Viitattu 9.6.2024. fi
  7. ↑ 160 miljoonan euron biovoimalaitos: Naistenlahti 3:ssa palaa paremmin, Projektiuutiset projektiuutiset.fi. Viitattu 9.6.2024. fi
  8. ↑ Naistenlahti 3 on uuden ajan biolaitos, Tampereen Energia tampereenenergia.fi. Viitattu 9.6.2024. fi
  9. ↑ Haavisto, Heli: Tampereen Lapin pientaloalueen suojeluasemakaava: Rakennetun kulttuuriympäristön inventointi (PDF) s. 21–23. Tampere: Pirkanmaan maakuntamuseo, 2013. Viitattu 3.10.2019.
  10. ↑ Kirkkain valaistuspalkinto Tampereelle Markkinointi & Mainonta. 28.5.2008. Viitattu 3.10.2019.
  11. ↑ Niemelä, Jari: Tamperelaisen Tiedon Portaat. Tampereen asiat aasta yyhyn, s. 226. Tampere: Tampere-Seura, 2008. ISBN 978-952-5558-05-0.
  12. ↑ Vasara, Päivi: Naistenlahden voimalan komea julkisivuvalaistus pysyy pimeänä tämän ja ensi talven – Näyttävä paluu tapahtuu vuonna 2022 Aamulehti. 17.9.2020. Arkistoitu 24.9.2020. Viitattu 20.9.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Naistenlahden_voimalaitos&oldid=22437416”