Nausifanes
Nausifanes (m.kreik. Ναυσιφάνης) (n. 325 eaa.) oli antiikin kreikkalainen filosofi ja reettori, joka oli Demokritoksen ja Pyrrhonin oppilas ja seurasi Demokritoksen atomistisia opetuksia. Hän oli kotoisin Teoksesta.[1][2]
Nausifaneella oli paljon oppilaita, ja hänet tunnettiin ennen kaikkea reettorina. Epikuros oli eräässä vaiheessa hänen oppilaitaan, mutta vaikuttaa olleen tyytymätön tähän.[3][4] Epikuros omaksui kuitenkin mahdollisesti atomisminsa Nausifaneelta. Epikuros on mahdollisesti omaksunut myös kolme totuuden kriteeriään teokseensa Kaanon Nausifaneen tietoteoriaa ja metodiikkaa käsitelleestä teoksesta Kolmijalka (Tripodos).[3]
Nausifanes katsoi, että luonnonfilosofian (fysiikan) tutkiminen oli paras perusta retoriikan ja politiikan tutkimuksille[5] ja luonnonfilosofi on näin paras puhuja. Filodemoksen teos Retoriikasta esittää näkemyksiä tätä Nausifaneen ajatusta vastaan.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Diogenes Laertios (DL): Merkittävien filosofien elämät ja opit IX.
- ↑ Sekstos Empeirikos: adv. Math. I.1.
- ↑ a b DL X.
- ↑ Cicero: de Natura Deorum, I.26, 33.
- ↑ Sedley, David N.: "Nausiphanes." Teoksessa Hornblower, Simon & Spawforth, Antony (toim.): The Oxford Classical Dictionary, s. 1029. New York: Oxford University Press, 2003.
- ↑ Warren, J.: Epicurus and Democritean Ethics: An Archaeology of Ataraxia. Cambridge University Press, 2002.
