Oku Yasukata
| Oku Yasukata | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. tammikuuta 1847 Kokura, nyk. Fukuoka, Japani |
| Kuollut | 19. heinäkuuta 1930 |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Japani |
| Komentajuudet |
5. divisioona 1. divisioona 2. armeija |
| Taistelut ja sodat |
Satsuman kapina Kiinan–Japanin sota (1894–1895) Venäjän–Japanin sota |
| Sotilasarvo | kenttämarsalkka |
| Joukko-osasto | Japanin armeija |
Oku Yasukata (jap. 奥 保鞏; 5. tammikuuta 1847 – 19. heinäkuuta 1930) oli japanilainen marsalkka. Hän komensi joukkoja esimerkiksi ensimmäisessä Kiinan–Japanin sodassa ja Venäjän–Japanin sodassa.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oku Yasukata syntyi Japanin Fukuokassa[1] (tuolloinen Kokura[2]) 5. tammikuuta 1847. Hänen isänsä oli Kokura-klaanin samurai.[1] Meiji-restauraation jälkeen hän liittyi uuteen Japanin armeijaan ja sai mainetta vuoden 1877 Satsuman kapinan taisteluissa.[2] Kapinan aikana Oku komensi 13. jalkaväkirykmenttiä.[1] Seuraavan vuosikymmenen aikana hän yleni kenraalimajuriksi saakka.[2]
Ylennyttyään kenraalimajuriksi Oku lähetettiin opiskelemaan Eurooppaan. Kun palasi Japaniin hänet asetettiin Japanin armeijan 5. divisioonan komentoon. Okun johdolla 5. divisioona osallistui ensimmäisen Kiinan–Japanin sodan (1894–1895) taisteluihin.[2] Sodan jälkeen Oku toimi 1. divisioonan komentajana, sekä myöhemmin Tokion puolustuksen kenraalikuvernöörinä. Vuonna 1903 hän sai ylennyksen kenraaliksi.[1]
Venäjän–Japanin sodan sytyttyä vuonna 1904 Oku asetettiin Japanin 2. armeijan johtoon. 2. armeija teki maihinnousun Pitzuwossa Liaotungin niemimaalla. Port Arthurin venäläinen laivastotukikohta eristettiin muista venäläisistä Okun otettua voiton Nanshanin taistelussa. Taistelun jälkeen Oku marsitti joukkonsa kohti pohjoista voittaen venäläiset uudestaan Telissun taistelussa. Edelleen kohti pohjoista marsittaessa venäläiset voitettiin myös Tashihchiaon taistelussa. Ensimmäinen suurempi taistelu käytiin Liaoyangissa. Liaoyangin tuntumassa Oku johti hyökkäystä venäläisten puolustusasemien oikeaan siipeen. Hän johti miehiään vielä Liaoyangin jälkeen käydyssä Shahon taistelussa. Shahon jälkeen hän jätti komennon hetkeksi, mutta palasi ajoissa osallistuakseen Mukdenin taisteluun.[2]
Sodan jälkeen Oku sai vuonna 1907 kreivin (hakushaku) aatelisarvon[1], sekä vuonna 1911 ylennyksen kenttämarsalkaksi. Oku toimi myös armeijan esikuntapäällikkönä, kunnes hän siirtyi reserviin vuonna 1912.[2] Oku kuoli 19. heinäkuuta 1930.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
