Pasok

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta PASOK)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Panhelleeninen sosialistiliike
PASOK
Πανελλήνιο Σοσιαλιστικό Κίνημα

Perustettu 3. syyskuuta 1974
Johto
Ideologia
Poliittinen kirjo keskusta-vasemmisto
Värit      vihreä
Parlamentti
31 / 300
Euroopan parlamentti
3 / 21
Kansainväliset jäsenyydet Euroopan sosialidemokraattinen puolue
Sosialistinen internationaali
Kotisivu www.pasok.gr

Panhelleeninen sosialistiliike eli Pasok (kreik. Πανελλήνιο Σοσιαλιστικό Κίνημα, Panellínio Sosialistikó Kínima) (lyh. ΠΑΣΟΚ, PASOK) on kreikkalainen sosiaalidemokraattinen ja keskusta-vasemmistolainen puolue. Se on perustettu vuonna 1974. Vuodesta 2018 puolue toimii osana vaaliliittopuolue Muutosliikettä (KINAL).

Pasok oli aiemmin pitkään toinen Kreikan pääpuolueista keskusta-oikeistolaisen Uuden demokratian ohella.[2] Se oli viimeksi päähallituspuolueena vuosina 2009–2012. Kreikan velkakriisin puhjettua puolue menetti kuitenkin kannatustaan vasemmistoliitto Syrizalle. Pasokilla on paikkoja Kreikan parlamentissa kesäkuun 2023 parlamenttivaalien jälkeen osana Muutosliikkeen 31 (heti vaalien jälkeen 32) paikkaa,[3] ja paikkoja Euroopan parlamentissa vuoden 2024 europarlamenttivaalien jälkeen osana Muutosliikkeen kolmea paikkaa.[4]

Pasok on Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen ja Sosialistisen internationaalin jäsen.

Pasok perustettiin 3. syyskuuta 1974 Kreikan sotilasjuntan kaaduttua ja demokratian palatessa maahan. Puolueen perustaja oli Andréas Papandréou, entisen pääministeri Geórgios Papandréoun poika. Juntan kaatumisen jälkeen seuranneissa marraskuun 1974 vaaleissa Pasok sai 13,5 % äänistä ja parlamentissa 15 paikkaa 300:sta jääden Konstantínos Karamanlísin oikeistolaisen Uuden demokratian (ND) ja Geórgios Mávrosin antirojalistisen keskustalaisen Keskustaunioni – Uudet voimat -puolueen taakse. Seuraavissa eli marraskuun 1977 vaaleissa Pasok kaksinkertaisti äänimääränsä ja sai 92 paikkaa parlamentissa.

Lokakuun 1981 vaaleissa Pasok sai 48 % äänistä ja 173 paikkaa parlamentissa. Se muodosti ensimmäisen sosialistihallituksen Kreikassa sitten vuoden 1924. Vaikka Papandréou oli kampanjoinut EEC:stä ja Natosta eroamisen puolesta, hän käänsi pian takkinsa tässä suhteessa.

Pasokin hallitus muutti vuoden 1985 perustuslakia poistaen suuren osan presidentin valtaoikeuksista ja antoi lisää valtaa pääministerille ja hallitukselle. Ei-kirkolliset avioliitot sallittiin. Kesäkuun 1985 vaaleissa puolue sai 45 % äänistä ja 161 paikkaa, mikä antoi riittävän enemmistön seuraavalle kaudelle.

Pasokin vaalikioski Ateenassa vuoden 2007 parlamenttivaaleissa.
Pasokin kannatustilaisuus Thessalonikissa vuonna 2009.

Vuoteen 1988 mennessä Papandréoun terveys alkoi heiketä ja hallituksen kannatus laskea sen ministerien jouduttua osallisiksi useisiin korruptioskandaaleihin. Pasok hävisi odotetusti kesäkuun 1989 vaalit saaden 40 % äänistä, kun Uusi demokratia sai 45 %. Puolue oli kuitenkin muuttanut vaalilakia suhteellisemmaksi, joten 45 % ei riittänyt hallituksen muodostamiseen. Marraskuussa päädyttiin uusiin vaaleihin, joissa saatiin samanlainen tulos. Lyhyen suuren koalition ja huhtikuun 1990 vaalien jälkeen Uusi demokratia muodosti hallituksen itse saatuaan 152 edustajaa vastaan Pasokin 121.

Oppositiossa Pasok kävi läpi kriisin, kun Papandréouta syytettiin Kreetan pankkiin liittyvissä talousepäselvyyksissä. Hänet vapautettiin, ja lokakuun 1993 vaaleissa Pasok palasi valtaan, mitä pidettiin luottamuksen osoituksena hänelle syytöksiä vastaan. Vuonna 1995 Papandréoun terveys heikkeni ratkaisevasti ja puolue ajautui johtajuuskiistaan.

Tammikuussa 1996 Papandréou joutui eroamaan pääministerin paikalta oltuaan kolme kuukautta sairaalassa. Hän kuoli puolen vuoden kuluttua. Häntä seurasi puolueen johdossa Pasokin Eurooppa-mielisen siiven Kóstas Simítis, joka voitti äänestyksen Papandréoun luottomiestä Ákis Tsochatzópoulosta vastaan. Simítis joutui ensimmäisenä pääministeripäivänään selvittämään Ímian saarten kriisiä Turkin kanssa.

Ensimmäisessä Papandréoun kuoleman jälkeisessä puoluekokouksessa kesällä 1996 Simítis valittiin puolueen johtajaksi ja hän järjesti uudet vaalit mitatakseen luottamustaan. Syyskuun 1996 vaaleissa Pasok sai 41,5 % äänistä. Seuraavissa vaaleissa huhtikuussa 2000 puolue sai 43,8 % äänistä, 158 paikkaa, ja Simítis jatkokauden.

Pasok oli kuitenkin menettämässä suosiotaan ja Simítis ilmoitti erostaan tammikuussa 2004. Häntä seurasi puoluejohtajana Geórgios Andréas Papandréou, Andréas Papandréoun poika. Puolue toivoi tämän kääntävän suosion alamäen, kun Uusi demokratia oli 7 prosenttiyksikköä edellä vuoden alussa.

Vaikka nuorempi Papandréou vähensi Uuden demokratian etumatkan kolmeen prosenttiyksikköön, jäi Pasok maaliskuun 2004 vaaleissa toiseksi 40,55 prosentilla äänistä ja 117 paikalla. Vuoden 2009 vaaleissa puolue sai enemmistön Kreikan parlamenttiin.[5]

Kreikkaan iskeneen talouskriisin myötä Pasokin kannatus romahti, ja touko- ja kesäkuun 2012 parlamenttivaaleissa puolue putosi suurimman puolueen paikalta kolmanneksi. Vaalien voittajaksi nousivat Uusi demokratia ja äärivasemmistoa edustanut Syriza.[6] Myöhemmissä vaaleissa puolueen kannatus on pudonnut selvästi alle 10 %.[3] Vuodesta 2018 Pasok toimii osana Muutosliikettä.

Puoluejohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalitulokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen tulokset parlamentti- ja europarlamenttivaaleissa ovat:[3][4]

Vuosi Vaalit Johtaja Äänet Paikkamäärä Asema / Huomautukset
Määrä %
1974 Parlamenttivaalit 1974 Andréas Papandréou 666 413 13,58
12 / 300
oppositiossa
1977 Parlamenttivaalit 1977 1 300 025 25,34
93 / 300
oppositiossa
1981 Parlamenttivaalit 1981 2 726 305 48,07
172 / 300
hallituksessa
Europarlamenttivaalit 1981 2 278 030 40,1
10 / 24
osa S&D-ryhmää
1984 Europarlamenttivaalit 1984 2 476 491 41,6
10 / 24
osa S&D-ryhmää
1985 Parlamenttivaalit 1985 2 916 450 45,82
161 / 300
hallituksessa
1989 Europarlamenttivaalit 1989 2 352 271 35,9
9 / 24
osa S&D-ryhmää
Parlamenttivaalit 1989 I 2 551 518 39,13
125 / 300
oppositiossa
Parlamenttivaalit 1989 II 2 723 739 40,67
128 / 300
hallituksessa (ND-PASOK-SYN)
1990 Parlamenttivaalit 1990 2 543 042 38,61
123 / 300
oppositiossa
1993 Parlamenttivaalit 1993 3 235 017 46,88
170 / 300
hallituksessa
1994 Europarlamenttivaalit 1994 2 458 619 37,6
10 / 25
osa S&D-ryhmää
1996 Parlamenttivaalit 1996 Kóstas Simítis 2 813 245 41,49
162 / 300
hallituksessa
1999 Europarlamenttivaalit 1999 2 115 844 32,9
9 / 25
osa S&D-ryhmää
2000 Parlamenttivaalit 2000 3 007 596 43,79
158 / 300
hallituksessa
2004 Europarlamenttivaalit 2004 Geórgios A. Papandréou 2 083 327 34,0
8 / 24
osa S&D-ryhmää
Parlamenttivaalit 2004 3 003 275 40,55
117 / 300
oppositiossa
2007 Parlamenttivaalit 2007 2 727 279 38,10
102 / 300
oppositiossa
2009 Europarlamenttivaalit 2009 1 878 859 36,6
8 / 22
osa S&D-ryhmää
Parlamenttivaalit 2009 3 012 542 43,92
160 / 300
hallituksessa
2012 Parlamenttivaalit 2012 I Evángelos Venizélos 833 529 13,18
41 / 300
hallitusta ei saatu muodostettua
Parlamenttivaalit 2012 II 755 868 12,28
33 / 300
hallituksessa (ND-PASOK-DIMAR)
2014 Europarlamenttivaalit 2014 458 514 8,02
2 / 21
osa Oliivipuu-vaaliliittoa
osa S&D-ryhmää
2015 Parlamenttivaalit 2015 I 289 469 4,68
13 / 300
oppositiossa
Parlamenttivaalit 2015 II Fófi Gennimatá 341 390 6,28
17 / 300
osa Demokraattinen ryhmittymä -vaaliliittoa
oppositiossa
2019 Europarlamenttivaalit 2019 436 739 7,72
2 / 21
osa Muutosliike-vaaliliittoa
osa S&D-ryhmää
Parlamenttivaalit 2019 457 527 8,10
19 / 300
osa Muutosliike-vaaliliittoa
oppositiossa
2023 Parlamenttivaalit 2023 I Níkos Androulákis 676 165 11,46
41 / 300
osa Muutosliike-vaaliliittoa
Parlamenttivaalit 2023 II 617 487 11,84
32 / 300
osa Muutosliike-vaaliliittoa
oppositiossa
2024 Europarlamenttivaalit 2024 508 399 12,79
3 / 21
osa Muutosliike-vaaliliittoa
osa PES-ryhmää
  1. Greece Parties and Elections in Europe. Viitattu 29.9.2015. (englanniksi)
  2. Kanninen, Jaana: Kreikan puoluekartta uusiksi Yle Uutiset. 23.1.2015. Yle. Viitattu 3.5.2015.
  3. a b c Αποτελέσματα Προηγούμενων Αναμετρήσεων Υπουργείο Εσωτερικών (Kreikan sisäministeriö). Viitattu 10.6.2024. (kreikaksi) (englanniksi)
  4. a b Αποτελέσματα Υπουργείο Εσωτερικών (Kreikan sisäministeriö). Viitattu 10.6.2024. (kreikaksi) (englanniksi)
  5. Kreikan sosialisteille roima vaalivoitto Yle Uutiset. 4.10.2009. Yle. Viitattu 3.5.2015.
  6. Raivio, Petri: Italian Montista tuli talouskriisin viimeisin uhri Yle Uutiset. 26.2.2013. Yle. Viitattu 3.5.2015.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]