Tämä on lupaava artikkeli.

Punasolmukki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Punasolmukki
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Solmukit Spergularia
Laji: rubra
Kaksiosainen nimi

Spergularia rubra
(L.) J. Presl & C. Presl

Katso myös

  Punasolmukki Wikispeciesissä
  Punasolmukki Commonsissa

Punasolmukki (Spergularia rubra, myös Spergula rubra) on pienikokoinen, monenlaisissa kulttuuriympäristöissä tavattava kasvi. Suomessa lajia voi tavata suurimmassa osaa maata.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Punasolmukin kukka.
Lehtiä ja varren kalvomaisia korvakkeita.

Yksi-, kaksi- tai monivuotinen punasolmukki kasvattaa 5–15 cm korkean rennon tai kohenevan varren, joka on tyvestä enintään hieman puutunut. Kasvi on harmaanvihreä ja usein nystykarvainen. Sen pääjuuri on hoikka tai vankahko. Lehdet ovat tasasoukkia, otakärkisiä, ja muista Suomessa tavattavista solmukeista poiketen ne eivät ole möyheitä. Kalvomaiset korvakkeet ovat suikeita ja pian tyvestäkin erillisiä. Lehtihangoissa on lyhytnivelvälisiä haaroja. Kukat ovat punaisia, verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä, teriön ollessa noin verhiön pituinen tai hieman lyhyempi. Terälehdet ovat kauttaaltaan kirkkaanpunaisia ja kooltaan 3–4 mm pitkiä. Verholehdet ovat puikeita, suippoja ja 3–4,5 mm pitkiä. Punasolmukki kukkii Suomessa kesä-syyskuussa. Kasvin siemenet kypsyvät kolmiliuskaisesti aukeavissa kodissa. Siemenet ovat palteettomia.[1][2]

Punasolmukki on yleinen laji lähes koko Euroopassa. Laji puuttuu Islannista, Fennoskandian keski- ja pohjoisosista sekä Venäjän pohjois- ja itäosista. Punasolmukkia kasvaa yleisenä myös Pohjois-Afrikassa Marokossa, Algeriassa ja Tunisiassa. Satunnaisemmin lajia tavataan myös monin paikoin muualla Afrikassa, Aasiassa, Australiassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa.[3] Suomessa punasolmukki on muinaistulokas. Laji on yleinen Etelä- ja Kaakkois-Suomessa sekä Pohjanlahden rannikkoseuduilla aina Tornioon saakka. Keski- ja Itä-Suomessa sitä tavataan harvemmin. Lapista lajista tunnetaan vain yksittäisiä kasvupaikkoja.[4]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punasolmukki kasvaa monenlaisissa ihmisen muokkaamissa avoimissa kulttuuriympäristöissä. Lajia voi tavata pihoilla, kyläpientareilla ja -kallioilla, kaduilla, rata- ja lastausalueilla, sorakentillä, tienpientareilla, hietikoilla ja joutomailla.[1][5] Punasolmukki kestää hyvin tallaamista ja saattaa muodostaa sopivilla kasvupaikoilla suuria kasvustoja.[6]

  • Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus, Helsinki 1998.
  • Hämet-Ahti, Leena, Kurtto & Arto, Lampinen, Raino & Piirainen, Mikko & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti & Väre, Henry. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21/2005, s. 41–85.
  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  1. a b Retkeilykasvio 1998, s. 117.
  2. Lutukka 21/2005, s. 47.
  3. Den virtuella floran: Rödtnarv (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 25.7.2012.
  4. Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Punasolmukin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 25.7.2012.
  5. Helsingin kasvit 1998, s. 64.
  6. Oulun kasvit 2005, s. 391.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]