Suomen urheilu 1981
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1981 käsittelee vuoden 1981 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
---|---|---|
1. | Heikki Ikola | Ampumahiihto |
2. | Ari Vatanen | Autourheilu |
3. | Jari Puikkonen | Mäkihyppy |
4. | Kyösti Laasonen | Jousiammunta |
5. | Tapio Sipilä | Paini |
6. | Erkki Antila | Ampumahiihto |
7. | Pertti ja Reima Karppinen | Soutu |
8. | Mikko Huhtala | Paini |
9. | Pentti Sinersaari | Yleisurheilu |
10. | Tom Jungell | Purjehdus |
Lähde: [1] |
Naisten listalla kuusi parasta olivat:
Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
---|---|---|
1. | Hilkka Riihivuori | Hiihto |
2. | Outi Borgenström | Suunnistus |
3. | Liisa Veijalainen | Suunnistus |
4. | Kristiina Wegelius | Taitoluistelu |
5. | Lea Hakala | Koripallo |
6. | Tiina Lillak | Taitoluistelu |
Lähde: [1] |
Ammunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kiväärilajien Euroopan-mestaruuskilpailut 300 metrin matkalta käytiin 16.–18.6. Oulun Hiukkavaaran ampumaradalla. Kilpailuihin osallistui 81 ampujaa 12 maasta. Suomalaisista Mauri Röppänen voitti kultaa vapaakiväärin pystyammunnassa sekä Juhani Laakson, Kalle Leskisen ja Jyrki Lehtosen kanssa polviammunnan joukkuekilpailussa. Lisäksi Röppänen saavutti hopeaa vapaakiväärin täysottelussa ja Suomen joukkue pronssia täysottelun joukkuekilpailussa.[2]
Ampumahiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut käytiin 10.–15.2. Lahdessa. Heikki Ikola voitti kultaa 20 kilometrillä ja sijoittui yhdeksänneksi 10 kilometrillä. Erkki Antila saavutti hopeaa 10 kilometrillä 1,59 sekuntia voittaja Frank Ullrichille hävinneenä sekä pronssia 20 kilometrillä. Suomen viestijoukkue sijoittui kuudenneksi. Harri Eloranta voitti nuorten sarjassa kultaa 15 kilometrillä ja saavutti pronssia 10 kilometrillä.[3]
Autourheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rallin maailmanmestaruussarjassa Ari Vatanen voitti mestaruuden ja Hannu Mikkola sijoittui kolmanneksi.[4]
- Jyväskylän suurajojen voittajaksi ajoi Ari Vatanen Ford Escortilla.[5]
Jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen miesten maajoukkue pelasi yhdeksän virallista maaottelua ja aloitti kautensa helmi-maaliskuun vaihteessa uudessa Lahden suurhallissa voittamalla ensin Lahden kaupunkijoukkueen 4–1 ja sitten Ruotsin maajoukkueen 2–1. Maailmanmestaruuskilpailujen karsinnoissa Esko Malmin valmentama Suomi hävisi Sofiassa Bulgarialle 4–0, Lahdessa Saksan liittotasavallalle 0–4 ja Linzissä Itävallalle 5–1, voitti Kotkassa Albanian 2–1 sekä hävisi Bochumissa Saksan liittotasavallalle 7–1 ja jäi lohkossaan viimeiseksi. Pohjoismaiden-mestaruusturnauksessa Suomi voitti heinäkuun alussa Helsingin olympiastadionilla Norjan 3–1 ja hävisi kaksi muuta otteluaan.[6][7]
- Suomen naisten maajoukkue voitti Iisalmessa toukokuussa Sveitsin 2–1. Heinäkuussa Suomessa pelatussa Pohjoismaiden-mestaruusturnauksessa Suomi päätyi Helsingissä Tanskan kanssa maalittomaan tasapeliin, hävisi Hyvinkäällä Ruotsille 0–2 ja voitti Helsingissä Norjan 3–2. Suomen joukkueen valmentajana jatkoi Kaj Österberg.[8]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Jalkapalloklubi, hopeaa sai Kuopion Pallo-Toverit ja pronssille sijoittui Valkeakosken Haka.[9]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti kolmannen peräkkäisen kerran Helsingin Jalkapalloklubi, hopeaa sai toinen helsinkiläisseura Puotinkylän Valtti ja pronssille sijoittui Kotkan Työväen Palloilijat.[9]
Jääkiekko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut pelattiin Ruotsissa ja Suomi sijoittui alkusarjan ja putoamissarjan jälkeen kahdeksasta joukkueesta kuudenneksi.[10]
- Suomen-mestaruuden voitti ensimmäisen kerran Oulun Kärpät, joka oli loppuottelusarjassa Tapparaa parempi otteluvoitoin 3–2 vaikka hävisi kolmannen ottelun Tampereella 13–2. Pronssille sijoittui Turun Palloseura.[11]
Jääpallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 7.–15.2. Habarovskissa, Neuvostoliitossa Suomi sijoittui neljän joukkueen turnauksessa kolmanneksi.[12]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Porvoon Akilles, hopeaa sai Oulun Luistinseura ja pronssille sijoittui Lappeenrannan Veiterä.[13]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Lauttasaaren Pyrintö.[13]
Keilailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan-mestaruuskilpailuissa Frankfurt am Mainissa, Saksassa Jukka Tuominen ja Pekka Lundström voittivat parikilpailussa kultaa.[14][15]
Koripallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Torpan Pojat, hopeaa sai Tampereen Pyrintö ja pronssille sijoittui Hyvinkään Tahko.[16]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti neljännen peräkkäisen kerran Nokian Urheilijat, hopeaa sai Lahden Sampo ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Karhun Pojat.[17]
Käsipallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Sjundeå IF, hopeaa sai helsinkiläinen Kiffen ja pronssille sijoittui Helsingin IFK.[18]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Dicken, hopeaa sai Helsingin IFK ja pronssille sijoittui Grankulla IFK.[19]
Lentopallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti ennätyksellisesti seitsemännen peräkkäisen kerran Pieksämäen NMKY, hopeaa sai turkulainen Raision Loimu -79 ja pronssille sijoittui tamperelainen Rantaperkiön Isku.[20]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti neljännen peräkkäisen kerran Karhulan Veikot, hopeaa sai kolmannen peräkkäisen kerran Euran Raiku ja pronssille sijoittui Oriveden Ponnistus.[21]
Moottoripyöräily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Trialin maailmanmestaruussarjassa Yrjö Vesterinen saavutti pronssia.[22]
Nyrkkeily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan-mestaruuskilpailut käytiin 2.–10.5. Tampereen jäähallissa. Paikalla oli 170 nyrkkeilijää 22 maasta. Suomalaisista Jarmo Eskelinen alle 51-kiloisten sarjassa ja Vesa Wiik alle 60-kiloisissa saavuttivat pronssia. Maksaneita katsojia oli kisojen aikana 17 398.[23]
Paini
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kreikkalais-roomalaisen painin maailmanmestaruuskilpailuissa Oslossa, Norjassa Suomi saavutti neljä mitalia. Hopealle sijoittuivat Tapio Sipilä alle 68-kiloisten sarjassa ja Mikko Huhtala alle 74-kiloisissa sekä pronssille Ilpo Seppälä alle 57-kiloisten sarjassa ja Pertti Ukkola alle 62-kiloisissa. Taisto Halonen oli neljäs alle 52-kiloisissa.[24]
- Vapaapainin maailmanmestaruuskilpailuissa Skopjessa, Jugoslaviassa Pekka Rauhala sijoittui kuudenneksi alle 74-kiloisten sarjassa.[25]
- Kreikkalais-roomalaisen painin Euroopan-mestaruuskilpailuissa Göteborgissa, Ruotsissa Tapio Sipilä saavutti pronssia alle 68-kiloisten sarjassa. Reijo Haaparanta, Taisto Halonen ja Keijo Manni sijoittuivat sarjoissaan neljänneksi.[26]
- Vapaapainin Euroopan-mestaruuskilpailuissa Łódźissa, Puolassa Jukka Rauhala sijoittui alle 68-kiloisten sarjassa neljänneksi ja hänen veljensä Pekka Rauhala alle 74-kiloisissa kuudenneksi.[27]
Pesäpallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti kolmannen peräkkäisen kerran Hyvinkään Tahko, hopeaa sai Jyväskylän Kiri ja pronssille sijoittui Seinäjoen Maila-Jussit.[28]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Riihimäen Pallonlyöjät, hopeaa sai Lapuan Virkiä ja pronssille sijoittui turkulainen Lännen Pallo.[29]
- Naisten Itä–Länsi-ottelun 8.8. Lammilla voitti Itä juoksuin 9–8.[30]
- Miesten Itä–Länsi-ottelu 9.8. Hyvinkäällä päättyi tasapeliin 4–4.[30]
Pohjoismaiset hiihtolajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Keski-Euroopan mäkiviikolla 1980–1981 Jari Puikkonen sijoittui yhteispisteissä kolmanneksi ja Pentti Kokkonen yhdeksänneksi. Puikkonen voitti Innsbruckin osakilpailun.[31]
- Lentomäen maailmanmestaruuskilpailuissa Oberstdorfissa, Saksassa Jari Puikkonen voitti kultaa ja Markku Reijonen sijoittui neljänneksi.[32]
Purjehdus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- E-jollien maailmanmestaruuden Hoornissa, Alankomaissa voitti Tom Jungell ja hopealle sijoittui Henrik Eklund.[33]
- Kolmivarttitonnareiden maailmanmestaruuskilpailut (Three Quarter Ton Cup) käytiin 13.–26.7. Helsingin edustalla. Kilpailuihin osallistui 30 venekuntaa kuudesta maasta. Paras suomalaisvene oli kymmenenneksi sijoittunut Björn Ruokolahden kipparoima "Skidi".[34]
Soutu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa Pertti Karppinen ja Reima Karppinen saavuttivat pariairokaksikossa hopeaa.[35]
Suunnistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa Thunissa, Sveitsissä Suomi saavutti kaksi viestimitalia. Helena Mannervesi, Marita Ruoho, Liisa Veijalainen ja Outi Borgenström saavuttivat hopeaa sekä Kari Sallinen, Ari Anjala, Seppo Rytkönen ja Hannu Kottonen pronssia. Henkilökohtaisilla matkoilla Outi Borgenström ja Kari Sallinen sijoittuivat viidenneksi.[36]
- Jukolan viestissä 13.–14.6. Nurmijärvellä kärkisijat menivät ruotsalais- ja suomalaisjoukkueille. Miesten viestissä Kankaantaan Kisa oli parhaana suomalaisena kuudes. Venlojen viestissä Liedon Parma sijoittui viidenneksi.[36]
Taitoluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa Hartfordissa, Yhdysvalloissa Kristiina Wegelius sijoittui kuudenneksi naisten kilpailussa.[37]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa Innsbruckissa, Itävallassa Kristiina Wegelius sijoittui neljänneksi naisten kilpailussa.[38]
Yleisurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailuissa Grenoblessa, Ranskassa Arto Bryggare voitti kultaa 50 metrin aitajuoksussa Euroopan-ennätyksellä 6,47 s ja Reijo Ståhlberg kuulantyönnössä. Ståhlbergille mestaruus oli uran kolmas.[39]
- Yleisurheilun Euroopan cupin miesten välieristä yksi kilpailtiin 4.–5.7. Helsingin olympiastadionilla. Suomalaisista lajivoittoihin ylsivät Martti Vainio 10 000 metrin juoksussa, Arto Bryggare 110 metrin aitajuoksussa, Tommy Ekblom 3 000 metrin estejuoksussa, Olli Pousi kolmiloikassa, Markku Tuokko kiekonheitossa ja Pentti Sinersaari keihäänheitossa mutta pisteissä Suomi jäi kolmanneksi ja joutui Ateenassa, Kreikassa kilpailtuun B-finaaliin, josta saatu neljäs sija ei riittänyt nostamaan joukkuetta A-finaaliin. Suomen naisten joukkue sijoittui välierässä Edinburghissa, Skotlannissa neljänneksi sekä Pescarassa, Italiassa käydyssä B-finaalissa kuudenneksi.[40]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 3: 1980–81. Oy Scandia Kirjat Ab, 1981. ISBN 951-9466-28-2.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 155. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3.
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 47–48
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 30–32
- ↑ Pihlaja, s. 124
- ↑ Pihlaja, s. 135
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 236–238. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 386. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 419. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ a b Pihlaja, s. 202
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 198–199
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 99–100, 200
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 203
- ↑ a b Pihlaja, s. 270
- ↑ Pihlaja, s. 293–295
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 208–209
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Pihlaja, s. 317
- ↑ Pihlaja, s. 329
- ↑ Pihlaja, s. 330
- ↑ Pihlaja, s. 340
- ↑ Pihlaja, s. 341
- ↑ Pihlaja, s. 408
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 42–44
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 154, 233
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 163, 233–234
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 107, 234
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 113, 234–235
- ↑ Pihlaja, s. 532
- ↑ Pihlaja, s. 533
- ↑ a b Siukonen & Ahola, s. 240
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 79, 229
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 94–95, 229
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 146, 246
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 56–60
- ↑ Pihlaja, s. 657
- ↑ a b Siukonen & Ahola, s. 264
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 97, 265
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 87, 265
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 92–93, 284–285
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 54–56, 287