Suzanne Citron

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suzanne Citron, o.s. Suzanne Grumbach, ((15. heinäkuuta 192222. tammikuuta 2018[1]) oli ranskalainen historioitsija, kirjailija ja kasvatustieteilijä. Hänen molemmat isoisänsä olivat Ranskan keskeisiä valtiomiehiä: kenraali Paul Grumbach sekä Pariisin hovioikeuden presidentti Eugène Dreyfus.

Ranskan miehityksen aikana Citron pidätettiin Lyonissa 25. kesäkuuta 1944, ja hän oli Drancyn keskitysleirissä kaksi viikkoa, jotka olivat elokuussa 1944 suljetun leirin viimeiset viikot.

Citron opiskeli historiaa ja suoritti historian maisterintutkinnon, joka on samalla eräänlainen päättötutkinto, sekä väitteli tohtoriksi nykyhistoriasta. Hän toimi yli kaksikymmentä vuotta lukion historianopettajana ja tämän jälkeen yksitoista vuotta Villetanneusen (Pariisin XIII) yliopiston opettajana. Hänen väitöskirjansa L’Origine des sociétés de spécialistes et le corporatisme dans l’enseignement secondaire de 1902 à 1914 käsitteli opetuksen sosiologisia ongelmia.

Citron toimi aktiivisesti 1960- ja 1970-luvuilla pedagogisissa järjestöissä, joiden tarkoituksena oli muuttaa opetuksen sisältöä. Tässä vaiheessa hän julkaisi lukuisia artikkeleita eri kasvatustieteellisissä lehdissä ja käsitteli niissä eritoten lukio-opetusta. Kirjoituksissaan hän julkaisi säännöllisesti näkökulmiaan kolmenkymmenen vuoden ajan Le Monde -lehdessä ja myöhemmin myös Libération-lehdessä.

  • L'école bloquée, Bordas, 1971
  • Enseigner l’histoire aujourd’hui. La mémoire perdue et retrouvée, Éd. ouvrières 1984
  • Le mythe national. L'Histoire de France en question -. Les Editions Ouvrières. 1989
  • Le Bicentenaire et ces îles que l'on dit françaises. Syllepse, 1989
  • L’Histoire de France autrement, 1992 , 2e éd. 1995 Ed. de l’Atelier
  • L’Histoire des hommes Syros jeunesse, 1996 , nouvelle éd. mise à jour en 1999
  • Mes lignes de démarcation - croyances, utopies, engagements, Syllepse, 2003
  1. L'historienne Suzanne Citron est morte, Le Monde 22.1.2018. Viitattu 23.1.2018.