Ukrainan merijalkaväki

Ukrainan merijalkaväki Корпус морської піхоти України
Toiminnassa	1918 - nykyhetki
Valtio	Ukraina
Puolustushaarat	merijalkaväki
Rooli	Maihinnousu, rannikkopuolustus
Osa joukkoa	Ukrainan merivoimat (22. toukokuuta 2023 saakka) Ukrainan asevoimat (erillisenä puolustushaarana 23. toukokuuta 2023 alkaen)
Koko	6 000 (2022)
Tukikohta	Mykolajiv, Ukraina
Motto	"Aina uskollinen!" (ukr. Вірний завжди!)
Värit	Vaaleanvihreä
Sodat ja taistelut	Ukrainan itsenäisyyssota Ukrainan-Neuvosto-Venäjän sota Venäjän-Ukrainan sota Krimin miehitys 2014 Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022 Mariupolin piiritys
Vuosipäivät	23. toukokuuta
Komentajat
Nykyinen komentaja	Kenraaliluutnantti Juri Sodol
Infobox OK

Ukrainan merijalkaväki (ukr. Корпус морської піхоти України, Korpus morskoji pih’oty Ukrajiny) on Ukrainan asevoimien merellinen maajoukkojen palvelushaara vuodesta 2023 alkaen. Se vastaa tiedustelu- ja maihinnousu operaatioiden toteuttamisesta. Nykyaikaisesta perustamisestaan vuonna 1993 aina vuoteen 2023 asti se oli osa Ukrainan merivoimien rannikkovoimia. Sitä käytetään maihinnousujen ja ilma-operaatioiden osana yksin tai koordinoidusti maavoimien yksiköiden kanssa, jotta viholliselta voidaan vallata osia merenrannikosta, saaria, satamia, laivastotukikohtia, rannikon lentopaikkoja ja muita rannikon kohteita. Sitä voidaan käyttää myös merivoimien tukikohtien, elintärkeiden ranta-alueiden, erillisten saarten ja rannikkokohteiden puolustamiseen sekä vihollisalueiden turvaamiseen.

Tehtävä

Merijalkaväen päätehtäviä ovat

• toimia itsenäisesti hyökkäyksissä vihollisen laivastolaitoksia, satamia, saaria ja rannikkoalueita vastaan;
• raivata vihollisen rannikkoalueet ja tarjota maihinnousun mahdollistavia maihinnousujoukkoja ja turvajoukkoja tukeakseen omaa tehtäväänsä tai maavoimien ja muiden yhtenäisten joukkojen kanssa, ja
• (vuodesta 2023 alkaen) huolehtia maan rannikkopuolustuskyvystä vihollisen laivaliikennettä ja vihollisen maihinnousuhyökkäyksiä vastaan.

Sen motto on Вірний завжди! (Virnyi zavždy!; suom. "Aina uskollinen!")

Historia

Merijalkaväki polveutuu entisen Venäjän keisarillisen laivaston Mustanmeren laivaston merijalkaväen muodostelmista.

Hetmanaatti

Venäjän keisarillisen armeijan entinen kenraali Pavlo Skoropadskyi ymmärsi merijalkaväen merkityksen maan turvallisuuden takaamisessa. Maa- ja merivoimien ylipäällikkönä Skoropadskyi kiinnitti huomiota merijalkaväen perustamiseen ensimmäisen kuukauden aikana, jolloin hän oli vallassa. 23. toukokuuta 1918 hän määräsi laivasto-osaston aloittamaan kolmesta rykmentistä koostuvan merijalkaväkiprikaatin muodostamisen.

Merijalkaväen tehtävänä oli suojella rannikkoalueita, toimia linnakkeiden varuskuntana ja suorittaa maihinnousuoperaatioita. Käskyn mukaan prikaati jaettiin kolmeen rykmenttiin. Ensimmäinen rykmentti vastasi länsirajan ja Sutšavkan kylän välisistä alueista Odessan lähellä. Toinen rykmentti vastasi Sutšavkan ja Stanislavovin välisestä alueesta. Kolmas rykmentti suojasi alueita Stanislavovista Perekopiin saakka. Prikaatin tehtäväksi annettiin myös merivoimien osaston omaisuuden vartiointi.

31. elokuuta 1918 kukin yksikkö sai pysyvän esikunnan. Ensimmäisen rykmentin esikunta sijaitsi Odessasa, toisen Mykolajivissa ja kolmannen H’ersonissa. Samaan aikaan muodostettiin myös 3 ratsuväkirykmenttiä. Ensimmäinen sijoitettiin Odessaan, toinen Otšakiviin ja kolmas Perekopiin.

Lokakuussa 1918 uudet, vuonna 1899 syntyneet alokkaat olisivat liittyneet merijalkaväen riveihin, mutta syksyn poliittisen tilanteen vuoksi alokkaiden oli odotettava parempaan ajankohtaa.

Pian tämän jälkeen Pavlo Skoropadskyi syrjäytettiin vallasta Symon Petljuran johtamassa kansannousussa. Merijalkaväki jatkoi uskollisesti kansansa palvelemista Ukrainan kansantasavallan lipun alla. Monet heistä kuolivat vapauden ja itsenäisyyden puolesta.

Moderni historia

Helmikuun 22. päivänä 1993 majuri Vitali Rožmanovin komentama Mustanmeren laivaston 880. erillinen merijalkaväkipataljoona vannoi uskollisuuttaan Ukrainalle.

Sen jälkeen kun merivoimat luotiin 1. heinäkuuta 1993 erilliseksi asevoimien palvelushaaraksi, Sevastopolin kaupungissa perustettiin ensimmäinen merijalkaväen pataljoona. Ensimmäiset merijalkaväen sotilaat siirrettiin ilmaliikkuvista yksiköistä. Syyskuun 1. päivänä 1993 muodostettiin 41. erillinen merivoimien jalkaväkipataljoona. Syyskuun 20. päivään 1994 mennessä 4. merivoimien jalkaväkiprikaati oli sijoitettu Krimin Tyloven kylään.

Toukokuusta 1996 vuoteen 1998 prikaati oli osa Ukrainan kansalliskaartia. Vuonna 1998 se siirrettiin merivoimiin ja nimettiin uudelleen 1. erilliseksi merivoimien jalkaväkiprikaatiksi. Vuonna 1999 prikaatiin kuului kaksi pataljoonaa, joissa oli 1 500 merijalkaväen sotilasta. Vuosina 2003-2004 Ukrainan asevoimissa toteutettiin ohjelma prikaatien määrän vähentämiseksi, ja merijalkaväkiprikaati supistettiin pataljoonaksi.

Ukrainan asevoimien merivoimien komentaja teki päätöksen muodostaa uusi merivoimien jalkaväkipataljoona Kertšissä sijaitsevan mekanisoidun pataljoonan voimin. Joulukuussa 2013 uuden 501. erillisen merijalkaväkipataljoonan sotilaat ovat vannoneet merijalkaväen valan.

1. erillinen merijalkaväkipataljoona kuului 36. erillisen rannikkopuolustusprikaatin alaisuuteen, ja se oli sijoitettu Feodosijaan, ja lisäksi oli toinen pataljoona (501. pataljoona), joka oli sijoitettu Kertšiin; molemmat olivat Krimillä maaliskuun 2014 loppuun asti. Krimin liittämisen jälkeen pataljoonat sijoitettiin muualle niemimaan ulkopuolelle. Krimin liittämisen jälkeen Ukrainan merijalkaväessä oli vain noin 200 aktiivipalveluksessa olevaa henkilöä.

Merijalkaväen erikoisjoukkojen tiedusteluyksiköitä käytettiin kapinallisia vastaan Donbasin sodan aikana vuonna 2014. Oleksandr Zintšenko 73. Spetsnaz-yksiköstä oli ensimmäinen ukrainalainen merijalkaväen sotilas, joka sai surmansa Donbasin sodan aikana. Ukrainan merijalkaväki kärsi Krimin kriisistä erityisen pahasti, sillä kaikki sen joukot lukuun ottamatta 73. Spetsnaz-yksikköä olivat sijoitettuina niemimaalle, minkä vuoksi yksikön oli tehtävä laajoja uudelleenjärjestelyjä, ennen kuin se pystyi osallistumaan Donbasin sotaan.

Yhdysvaltalaiset ja ukrainalaiset merijalkaväen sotilaat simuloivat haavoittuneen pelastamista Mi-8:lla kansainvälisessä Sea Breeze -harjoituksessa vuonna 2011.

Syyskuussa 2014 puolustusministeriö ilmoitti, että merijalkaväki uudistuu Krimin kriisin jälkeen ja Feodosijaan sijoitetun 1. merijalkaväkipataljoonan jäljellä olevat jäsenet osallistuvat aktiivisesti Donbasin sotaan. 29. lokakuuta 2014 Ukrainan merijalkaväen tavanomaiset joukot, jotka olivat hiljattain toipuneet Krimin kriisistä, kärsivät ensimmäisen uhrinsa Mariupolin lähellä; merijalkaväen sotilas oli majuri ja sai surmansa, kun hänen yksikkönsä asema joutui venäläisen tykistön tulituksen kohteeksi.

Ukrainan merijalkaväen sotilaat palasivat 8. marraskuuta 2014 pysyvään sijoituspaikkaansa Mykolajiviin osana Ukrainan joukkojen säännöllistä rotaatiota Donbasin sodan aikana.

23. toukokuuta 2018 merijalkaväki vietti ensimmäiset merijalkaväen vuosipäivän juhlallisuudet, ja presidentti Petro Porošenko vahvisti juhlapäivän viralliseksi osana entisten neuvostoliittolaisten juhlapäivien kansallistamista, jolloin ne korvattiin Ukrainan sotahistoriaa juhlistavilla juhlapäivillä. Juhlapäivällä juhlistettiin ensimmäisten merijalkaväen yksiköiden muodostamista toukokuussa 1918 Ukrainan itsenäisyyssodan aikana. Uusiin väreihin liitettiin yksikölle vuonna 2007 myönnetty erikoismerkki. Merijalkaväki muutettiin merivoiman merijalkaväen divisioonaksi, jossa oli 2 prikaatia ja itsenäinen meritykistöprikaati. Entiset mustat baretit muutettiin vaaleanvihreiksi Britannian kuninkaallisen merijalkaväen ja Italian armeijan Lagunarin käytännön mukaisesti.

Laajennus

Uusissa väreissä on mukana merivoimien lipun sininen risti osoituksena siitä, että merivoimat on merivoimien alainen yksikkö. Suunnitelmissa on kolmannen merijalkaväen prikaatin perustaminen, jolloin prikaatien kokonaismäärä olisi neljä ja lisäksi yksi moniraketinheitinrykmentti, ja mahdollisuus viidenteen prikaatiin.

Jos laajentuminen jatkuu, on mahdollista, että merivoimien jalkaväkijoukot nousee merivoimien kokoiseksi joukoksi, jolloin niistä tulee suurin merivoimien yksikkö Itä-Euroopassa Venäjän ulkopuolella ja mahdollisen Natoon liittymisen myötä suurin merivoimien yksikkö Naton eurooppalaisten jäsenmaiden asevoimissa.

Uudistus

Merijalkaväen uudistuksen ihanteellinen tavoite on muodostaa yksikkö, joka olisi samanlainen kuin Irakiin lähetetyt yksiköt. Suunnitelmissa on, että merijalkaväen joukoissa ei enää olisi varusmiehiä, vaan ainoastaan sopimussuhteessa olevia ammattimaisia merijalkaväen sotilaita.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022

Vuoden 2022 Venäjän hyökkäyksessä Ukrainaan merijalkaväki taisteli maahan tunkeutuvia venäläisiä joukkoja vastaan. Ne toimivat aktiivisesti Ukrainan eteläisillä alueilla ja osallistuivat Etelä-Ukrainan ja Itä-Ukrainan operaatioihin.

Mariupolin piiritys

Ukrainan merijalkaväki panssariajoneuvon sisällä Venäjän hyökkäyksen aikana vuonna 2022.

12. huhtikuuta 2022 julkaistiin videoita, joissa ilmeisesti 36. erillisen merijalkaväkiprikaatin 501. pataljoonan taistelijoiden sanotaan vannovan, etteivät he luovuta asemiaan, ja sanovat: ”Pidämme kiinni jokaisesta kaupungin osasta missä vain mahdollista” ja ”Todellisuus on kuitenkin se, että kaupunki on saarrettu ja suljettu, eikä sinne ole saatu lisää ammuksia tai ruokaa”. Seuraavana päivänä Venäjän puolustusministeriö ja Tšetšenian johtaja Ramzan Kadyrov ilmoittivat, että 1026 ukrainalaista merijalkaväen sotilasta, mukaan lukien 162 upseeria, 36. erillisestä merijalkaväen prikaatista laski aseensa ja antautui Mariupolissa. Ukrainan puolustusministeriön tiedottaja Oleksandr Motuzjanyk sanoi, ettei hänellä ole tietoa väitteestä, eikä Ukrainan presidentin kanslia tai Ukrainan pääesikunta kommentoinut sitä välittömästi. Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskin huippuneuvonantaja on sanonut, että toinen merijalkaväen yksikkö, joka oli saarrettu keskellä Mariupolia, oli murtautunut läpi ja saanut yhteyden Azovin rykmenttiin ja että Mariupol on yhä pystyssä. Huhtikuun 16. päivään mennessä merijalkaväki ja Azov olivat linnoittautuneet Azovstalin rauta- ja terästehtaalle, joka oli viimeinen ukrainalainen linnake Mariupolissa. Toukokuun 17. päivään mennessä suurin osa Azovstalin puolustajista antautui.

Ylennys asevoimien puolustushaaraksi

Merijalkaväen 105. vuosipäivän kunniaksi 23. toukokuuta 2023 presidentti Volodymyr Zelenskyi ilmoitti asevoimien ylipäällikkönä vierailullaan merijalkaväen laitoksessa, siitä päivästä alkaen, kiitoksena palvelusta maalle ja kansalle erityisesti Venäjän meneillään olevan hyökkäyksen aikana, yli kolme vuosikymmentä sen uudelleenaktivoinnin jälkeen merijalkaväki erotetaan virallisesti Ukrainan merivoimista ja ylennetään Ukrainan asevoimien puolustushaaraksi, jonka komentaja on nyt osa pääesikuntaa ja jonka nimittää Ukrainan asevoimien komentaja.

Vaikka merijalkaväki on jatkossa erillinen asevoimien puolustushaara, on tehty järjestelyjä, joiden mukaan merivoimat avustavat merijalkaväkeä edelleen maihinnousuoperaatioissa maihinnousualustensa avulla, antavat ilmasuojaa ja antavat aluksiltaan rannikkotykistötukea maihinnousuoperaatioille. Päätös irtautua varsinaisesta merivoimista ja tulla itsenäiseksi asevoimien puolustushaaraksi tehtiin ottaen huomioon merijalkaväen ja niiden kasvavan sotilasmäärän tarpeet, jotka taistelevat parhaillaan Venäjän joukkoja vastaan meneillään olevan hyökkäyksen aikana, sekä merijalkaväen muodostavien joukkojen asema ja sen tehtävä ja velvollisuudet, jotka liittyvät tasavallan perustuslain ja lakien säännöksiin osana laajempaa asevoimien kokonaisuutta sekä sodassa että rauhassa. Merijalkaväki jatkaa myös merijalkaväen joukkojen lähettämistä palvelemaan merivoimien meri- ja jokivarustuksessa sekä merivoimien tukikohtien ja asemien puolustuksessa.

Irtautumisen myötä laivaston merijalkaväen divisioona muutettiin 1. merijalkaväen divisioonaksi, joka vastasi merijalkaväen operatiivisista taistelukokoonpanoista. Merivoimien yleiset rannikkopuolustusvalmiudet ovat olleet merijalkaväen valvonnassa erottamisen jälkeen.

Kalusto

Ukrainan merijalkaväellä on käytössään seuraavat ajoneuvot:

• T-64,T-72,T-80, PT-91, merijalkaväen panssarivaunupataljoonien taistelupanssarivaunut
• AMX-10 RC, pyörillä varustettu kevyt panssarivaunu/tiedustelupanssarivaunu merijalkaväen panssaripataljoonissa ja tiedustelujoukoissa
• FV101 Scorpion kevyt panssarivaunu/panssaroidut tiedusteluajoneuvot merijalkaväen panssaripataljoonissa ja tiedustelujoukoissa
• BMP-1, BMP-2, BMP-3 rynnäkköpanssarivaunut merijalkaväen pataljoonissa
• BTR-3, BTR-4, KTO Rosomak panssaroidut miehistönkuljetusajoneuvot merijalkaväen pataljoonissa
• BTR-60, BTR-70, BTR-80, BTR-7, Véhicule de l'Avant Blindé, Panssari-Sisu kuljetuspanssariajoneuvot merijalkaväen pataljoonissa
• MT-LB, PTS-sarja (PTS-2 ja PTS-3) ja M113 kuljetuspanssariajoneuvot merijalkaväen pataljoonissa
• Bandvagn 206 telakuorma-autot merijalkaväen pataljoonissa
• BRDM-2 tiedustelupanssariajoneuvot (osa on varustettu panssarintuhoajilla) merijalkaväen pataljoonissa
• Bushmaster, Cougar, Mastiff, International MaxxPro, BMC Kirpi miinankestävät ja väijytyssuojatut panssariajoneuvot merijalkaväen pataljoonissa ja tiedustelujoukoissa
• Humvee, GAZ Tigr, Roshel Senator, Novator (ajoneuvo) ja ATF Dingo panssariajoneuvot merijalkaväen pataljoonissa ja tiedustelujoukoissa

Merijalkaväen tykistöpataljoonat on varustettu myös seuraavilla kenttätykistöjärjestelmillä:

• Brimstone panssarintorjuntaohjukset
• Neptun, Boeing Harpoon, RBS-17 Hellfire meritorjuntaohjukset
• BM-21 Grad, BM-21 Verba, BM-27 Uragan, BM-27 Burevyi, M142 Himars, RM-70 ja S-8 raketinheittimet
• 2S1 Gvozdika, 2S3 Akatsija, 152mm SpGH DANA panssarihaupitsit
• D-30, D-20, 2A65 Msta B, 2A36 Giatsint-B, M114, M777, FH70, L119 kanuunahaupitsit
• 9K114 Shturm, 9M113 Konkurs, 2A29/MT-12 Rapira panssarintorjuntaohjusjärjestelmät
• 82 mm ja 120 mm kranaatinheittimet

Merijalkaväen 7. ilmatorjuntaohjuspataljoona ja neljä prikaatin ilmatorjuntatykistöpataljoonaa on varustettu:

• 9K33 Osa, AN/TWQ-1 Avenger lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmillä
• KS-30, AZP S-60, ZU-23-2, ZPU-sarjan vedettävät tai kuorma-autoon asennettavat lyhyen kantaman ilmatorjuntakanuunoilla

Katso myös

• Merijalkaväki